Iso valliriutta on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1981. Riutta on kärsinyt suurta tuhoa, ja Unesco on neuvotellut sen suojelutoimista Australian hallituksen kanssa.
Gonzalo Azumendi
Anu Piippo
Moni meistä on käynyt ainakin yhdessä maailmanperintökohteessa, joskus ehkä tietämättäänkin. Toiset keräävät näitä kohteita samaan tapaan kuin jotkut vierailtuja valtioita. Valinnanvaraa on: YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon ylläpitämässä maailmanperintökohdeluettelossa on jo yli tuhat kohdetta.
Miltei neljä viidesosaa ”listan” kohteista on kulttuurikohteita – sellaisia kuin Stonehenge, Taj Mahal tai Suomen vanhimmat kohteet Suomenlinna ja Vanha Rauma. Vajaa viidennes on luontokohteita, sellaisia kuin Iso valliriutta, Galapagossaaret ja Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ainoa luonnonperintökohde. Pieni määrä on näiden kahden yhdistelmiä, tunnetuimpana ehkä Machu Picchu.
Unescon maailmanperintökomitea kokoontuu joka vuosi päättämään uusista kohteista ja seuraamaan listalle jo päässeiden tilannetta. Uusia kohteita nimetään vuosittain parikymmentä. Maat lobbaavat omia kohteitaan rajusti, sillä listalle pääsy merkitsee paitsi mainetta ja kunniaa, myös kasvavia turistimääriä.
Maailmanperintöjärjestelmä luotiin 1970-luvun alussa maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön vaalimiseksi. Vuosien varrella kohteiden on kuitenkin havaittu painottuneen Eurooppaan sekä uskonnollisiin monumentteihin ja historiallisiin kaupunkeihin. Vinoumaa on nyt yritetty korjata, kertoo erikoisasiantuntija Stefan Wessman Museovirastosta.
”Euroopassa sijaitsevien uskonnollisten monumenttien on nykyisin vaikeampi päästä listalle kuin aiemmin. Vuonna 2018 voimassa on myös ensi kertaa sääntö, jonka mukaan jokainen maa saa esittää listalle kerrallaan vain yhtä kohdetta.”
Wessman muistuttaa, että lista on aina oman aikansa tuote. Nykyisin arvostetaan esimerkiksi kohteita, joissa on mukana ylikansallinen ulottuvuus. Hyvä esimerkki tästä on Suomen uusin listalle päässyt kohde, Struven ketju. Jo 1800-luvulla rakennettu astemittausketju ulottuu kymmenen valtion alueelle Ukrainasta Norjaan ja on niiden yhteinen kohde. Maailmanperinnön suojelu ei olekaan enää pelkästään kansallinen kysymys: monien kohteiden säilyminen edellyttää kansainvälistä ja jopa globaalia yhteistyötä.
Mitä tapahtuu valinnan jälkeen?
Listalle pääsy on aina uutinen, mutta vähemmälle huomiolle jää helposti se, mitä kohteille kuuluu valinnan jälkeen. Maailmanperintökohteita uhkaavat samat asiat kuin ihmisiäkin eli aseelliset konfliktit ja luonnonkatastrofit. Myös massiiviset rakennushankkeet voivat aiheuttaa kohteille merkittävää tuhoa.
Turismikin voi olla ongelma.
”Maailmanperintöstatus on yksi maailman vahvimpia turismibrändejä. Turismi on tärkeä elinkeino, mutta se voi tuottaa myös ongelmia, jos teitä, lentokenttiä ja hotelleja rakennetaan hallitsemattomasti”, Wessman sanoo.
Suuri periaatteellinen kysymys on, kuinka pitkäksi listaa voi kasvattaa. Wessman tunnistaa ongelman.
”Onko tavoitteena vain saada luetteloon lisää kohteita? Ketään ei kiinnosta, jos siellä ovat kaikki paikat”, hän tiivistää.
Muinainen inkakaupunki Machu Picchu Andeilla Perussa on sekä luonto- että kulttuurikohde. Se on ollut Unescon luettelossa vuodesta 1983.
Gonzalo Azumendi
Myös aineetonta perintöä suojellaan
Kokonaan uusi aluevaltaus maailman kulttuuriperinnön suojelemisessa on aineeton kulttuuriperintö, jota koskeva yleissopimus hyväksyttiin 2000-luvun alussa. Sen tarkoituksena on suojella perintöä, joka jää helposti kulttuuri- ja luontokohdelistauksissa vähemmälle huomiolle. Aineeton kulttuuriperintö voi tarkoittaa esimerkiksi kalakukkoa tai suomalaista tangoa, jotka onkin jo valittu Suomen kansalliselle listalle.
Stefan Wessmanin omat suosikit maailmanperintölistalla löytyvät pohjoisesta.
”Luontokohteista Ilulissatin jäävuono Grönlannissa teki suuren vaikutuksen. Kulttuurikohteista Urnesin sauvakirkko Norjassa on kohteena pieni mutta silti vaikuttava kokemus.”
Hän suosittelee menemään kohteisiin turistikauden ulkopuolella.
”Esimerkiksi Suomenlinna tai Visby on aivan erilainen syksyllä kuin heinäkuussa. Silloin ei ole ihmisvirtojen vietävänä, ja tarjontakin on kohteessa usein sesongin ulkopuolella erilaista.”
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 7/2018. Sitä on muokattu.
Suomen maailmanperintökohteet löytyvät täältä
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2