Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Kitakala houkuttelee saaliin luokseen leuasta kasvavalla hohtavalla syötillä. Hirmuiset leuat odottavat levällään kuin karhunraudat.

Kitakala houkuttelee saaliin luokseen leuasta kasvavalla hohtavalla syötillä. Hirmuiset leuat odottavat levällään kuin karhunraudat.

Norbert Wu / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

2.12.2019

Mikä on tuo outo valo?

Monet eläimet, levät ja sienet hohtavat omaa valoaan. Tämän taianomaisen kyvyn avulla ne houkuttelevat saalista tai parittelukumppania. Joskus ne jopa käyttävät valoa naamioitumiseen.

Sy­vis­sä me­ris­sä ui­vat eläi­met ei­vät tun­ne me­ren poh­jaa tai pin­taa ei­vät­kä päi­vää tai yö­tä. Mut­ta va­loa nii­den­kin maa­il­mas­sa on.

Pie­nen pu­nai­sen kat­ka­ra­vun kyl­jis­sä on him­me­äs­ti hoh­ta­via si­ni­siä pilk­ku­ja. Nii­den avul­la se saa naa­mi­oi­tu­mi­sa­pua yl­hääl­tä sii­lau­tu­vas­ta päi­vän­va­los­ta, joka on mel­kein lii­an heik­koa ih­mis­sil­min näh­tä­väk­si. Va­lo­pis­tei­den an­si­os­ta eläi­men ala­puo­lel­la vaa­ni­va saa­lis­ta­ja ei ero­ta ra­vun tum­maa si­lu­et­tia.

Kat­ka­ra­pu on näh­nyt jo­tain – kau­ka­na erot­tuu heik­ko si­ni­vih­reä valo. On­ko se la­ji­to­ve­ri? Rapu ui ute­li­aa­na lä­hem­mäs, mut­ta teko on vä­häl­lä koi­tua sen koh­ta­lok­si. Se on­nis­tuu hiuk­sen­hie­nos­ti vält­tä­mään hir­mui­sen ki­ta­ka­lan yh­teen lous­kah­ta­vat ham­paat. Va­lo­pilk­ku oli­kin pe­to­ka­lan leu­as­ta kas­va­va it­se­va­lai­se­va syöt­ti.

Kat­ka­ra­pu tur­vau­tuu eri­koi­seen puo­lus­tus­kei­noon. Se syl­käi­see suus­taan kirk­kaan­si­nis­tä va­loa hoh­ta­van pil­ven kuin tul­ta­syök­se­vä lo­hi­käär­me. Kun ki­ta­ka­la on vie­lä so­kais­tu­nut äkil­li­ses­tä kirk­kau­des­ta, pik­kui­nen kat­ka­ra­pu py­räh­tää tie­hen­sä.

Yl­lät­tä­vän ylei­nen il­miö

Bi­o­lu­mi­ne­sens­si, toi­sin sa­no­en oman va­lon­sa tuot­ta­mi­nen, on yl­lät­tä­vän yleis­tä eli­öil­lä, jot­ka elä­vät pi­meis­sä pai­kois­sa: me­ren uu­me­nis­sa, luo­lis­sa tai öi­ses­sä met­säs­sä.

Valo syn­tyy poh­jim­mil­taan ai­na sa­mal­la ta­val­la. Se on ke­mi­al­li­nen re­ak­tio, jos­sa lu­si­fe­rii­ni-ni­mi­nen pig­ment­ti ha­pet­tuu. Ha­pen ja lu­si­fe­rii­nin re­ak­ti­o­ta vauh­dit­taa kol­mas osa­kas, ent­syy­mi, jota ni­mi­te­tään lu­si­fe­raa­sik­si.

Muu­ta yh­teis­tä eri­lais­ten eli­öi­den bi­o­lu­mi­ne­sens­sil­la ei sit­ten ole­kaan. Eri lu­si­fe­raa­sit ja lu­si­fe­rii­nit toi­mi­vat sa­mal­la ta­voin mut­ta ovat ke­mi­al­li­ses­ti ai­van eri­lai­sia, sil­lä bi­o­lu­mi­ne­sens­si on ke­hit­ty­nyt it­se­näi­ses­ti ai­na­kin 40 ker­taa.

Jot­kin eli­öt tuot­ta­vat il­mi­öön tar­vit­ta­vat yh­dis­teet it­se ja toi­set va­ras­ta­vat ne saa­lii­den­sa ke­hois­ta. Kol­man­net pi­tä­vät ku­dok­sis­saan sym­bi­oot­ti­sia mik­ro­be­ja, jot­ka tuot­ta­vat va­lon. Mo­nen­lai­sia me­ka­nis­me­ja voi ol­la vie­lä löy­tä­mät­tä­kin.

Bi­o­lu­mi­ne­sens­sia ta­va­taan myös Suo­mes­sa

Suo­men luon­nos­sa­kaan bi­o­lu­mi­ne­sens­si ei ole tun­te­ma­ton­ta. Ke­säy­ö­nä voi näh­dä kas­vil­li­suu­des­sa kel­ta­vih­re­än va­lo­pis­teen, joka him­me­nee ja kir­kas­tuu taas. Se on kiil­to­ma­to, oi­ke­as­taan ko­va­kuo­ri­ai­nen, vaik­ka la­jin naa­raat ovat­kin koko elä­män­sä sii­vet­tö­miä ja ole­muk­sel­taan touk­ka­mai­sia.

Kiil­to­ma­don valo on kut­su. Sen avul­la pie­ni, sii­ve­käs koi­ras löy­tää pa­rit­te­lu­kump­pa­nin luok­se. Myös koi­raal­la on pe­rä­pääs­sään pie­ni va­lo­e­lin, mut­ta sitä tär­ke­äm­mät ovat eläi­men suu­ret sil­mät, joil­la se erot­taa naa­raan va­lon jo kau­kaa.

Suo­ma­lai­set ta­ri­nat tun­te­vat myös pei­kon­kul­lan, pi­me­äs­sä met­säs­sä hoh­ta­van vih­re­än va­lon. Sen voi näh­dä la­ho­a­vis­sa puis­sa, kan­nois­sa tai jos­kus maas­sa­kin. Aa­ve­mai­sen il­mi­ön ai­heut­ta­vat va­loa tuot­ta­vat me­si­sie­net.

Vaik­ka pei­kon­kul­ta tun­net­tiin jo Aris­to­te­leen ai­kaan, vie­lä­kään ei ole täyt­tä var­muut­ta sii­tä, mik­si sie­net hoh­ta­vat. Omi­nai­suut­ta on ar­vel­tu kei­nok­si joko kut­sua tai kar­kot­taa sie­niä syö­viä eläi­miä.

Yk­si vaih­to­eh­to on, et­tä valo on näi­den sien­ten eri­tyi­sen elä­män­ta­van ai­heut­ta­ma si­vu­tuo­te. Ne ovat kaik­ki val­ko­la­hot­ta­jia, eli ai­noi­ta eli­öi­tä, jot­ka pys­ty­vät te­hok­kaas­ti ha­jot­ta­maan puun si­säl­tä­mää lig­nii­niä. Ken­ties valo on nii­den kei­no pääs­tä eroon lig­nii­nin ha­jo­tuk­ses­sa syn­ty­väs­tä yli­mää­räi­ses­tä ha­pes­ta, joka vau­ri­oit­tai­si nii­den so­lu­ja. Bi­o­lu­mi­ne­sens­sis­sa on vie­lä pal­jon sa­lai­suuk­sia pal­jas­tet­ta­va­na.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 10/2019.

Lue myös:

Pink­ki väri hur­maa myös luon­nos­sa

Mat­ki­joi­den mah­ta­va maa­il­ma

Suosittelemme

Lukuvinkit

Lintu osaa sukkuloida monimutkaisessa suhdeverkossa

Kymmenen kysymystä unesta

Eläimet tuulen armoilla

Perimmäiset kysymykset

Anni Leppälän uudet kuvat

Mikä on vanhin valokuvasi?

Montako sanaa tarvitaan kirjoittajan paljastumiseen?

Ryhävalaat toipuvat suojelun ansiosta

GEOn lukijakilpailu 11-12/2019: voita kirjapaketti!

Sammakot ja aika

Lukuvinkit

Lintu osaa sukkuloida monimutkaisessa suhdeverkossa

Kymmenen kysymystä unesta

Eläimet tuulen armoilla

Perimmäiset kysymykset

Anni Leppälän uudet kuvat

Mikä on vanhin valokuvasi?

Montako sanaa tarvitaan kirjoittajan paljastumiseen?

Ryhävalaat toipuvat suojelun ansiosta

GEOn lukijakilpailu 11-12/2019: voita kirjapaketti!

Sammakot ja aika

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2