Naa­va peit­tää van­ho­jen kuus­ten ok­sia Pa­ha­lam­men ym­pä­ril­lä. Lä­his­töl­lä voi näh­dä huuh­ka­jan tai jopa met­son soi­ti­mel­la, jos ke­vääl­lä osuu pai­kal­le oi­ke­aan ai­kaan. Paik­ka si­jait­see vain kah­dek­san ki­lo­met­rin pääs­sä Mik­ke­lin to­ril­ta, mut­ta ih­mi­sen ää­net ei­vät tän­ne ulo­tu. Vain sie­nes­tä­jiä ja koi­ran ul­koi­lut­ta­jia osuu toi­si­naan lam­men ran­nal­le as­ti.

Va­lo­ku­vaa­ja ja mai­nos­toi­mis­to­y­rit­tä­jä Il­po Aal­to löy­si Pa­ha­lam­men jo lap­se­na. Ikän­sä Mik­ke­lis­sä asu­nut Aal­to on ko­lun­nut lä­hi­tie­noon mai­se­mat ja po­lut tar­koin. Luon­non kät­ke­mät suo­jai­sim­mat­kin man­sik­ka­pai­kat ovat käy­neet hä­nel­le tu­tuik­si. Hän on kier­tä­nyt ja ku­van­nut pal­jon La­pis­sa ja saa­ris­tos­sa­kin, mut­ta erä­maan tun­nel­maan on mu­ka­va pääs­tä myös ai­van ko­ti­kon­nuil­la. Kos­ke­mat­to­maan met­sä­luon­toon on help­po läh­teä vaik­ka sun­nun­tain aa­mu­kah­vil­ta, kun mat­ka ko­toa kes­tää vain puo­li­sen tun­tia.

Lam­pea suo­jaa lou­naas­ta, osin län­nen suun­nal­ta Pa­ha­lam­men vuo­ri, joka viet­tää jyrk­kä­nä rin­tee­nä lam­peen. Kor­keut­ta vuo­rel­la on 140 met­riä me­ren­pin­nas­ta. Rin­teen mo­lem­min puo­lin on suo­ta, ja suo­a­lue jat­kuu pi­dem­mäl­le kaa­kon suun­taan.

Hiu­kan viit­se­li­äi­syyt­tä Pa­ha­lam­mel­le pää­sy toki vaa­tii. Au­tol­la pää­see kui­ten­kin koh­tuul­li­sen lä­hel­le Mik­ke­lin ja Puu­ma­lan vä­li­sel­tä tiel­tä. Maa­mer­kik­si voi ot­taa vaik­ka ison Kaat­lam­men, joka si­jait­see puo­li ki­lo­met­riä Pa­ha­lam­mes­ta poh­joi­seen.

Pahalammen ympärillä korkeaksi kasvanut kuusimetsä tarjoaa linnuille, kuten pohjantikalle, runsaasti piilopaikkoja.

Ilpo Aalto

Eläin­ten pii­lo­paik­ka

Pis­kui­nen Pa­ha­lam­pi on­kin säi­ly­nyt suo­jai­sas­sa pai­kas­saan lä­hes kos­ke­mat­to­ma­na näi­hin päi­viin. Lam­pi on pie­ni ja mus­ta, mut­ta ka­rul­la ta­val­la hel­lyt­tä­vä, Aal­to ku­vai­lee. Pil­vet­tö­mä­nä pak­ka­syö­nä seu­dul­la voi näh­dä myös re­von­tu­lia.

Pa­ha­lam­men ym­pä­ril­lä kor­ke­ak­si kas­va­nut kuu­si­met­sä tar­jo­aa lin­nuil­le ja muil­le eläi­mil­le run­saas­ti pii­lo­paik­ko­ja. Van­hat puut ovat saa­neet kaa­tua pai­koil­leen ja la­ho­ta rau­has­sa. Rau­han rik­ku­mat­to­muus on ta­voi­tet­ta­vis­sa myös kor­vin: pa­lo­kär­ki huu­taa lam­mel­la ar­kai­le­mat­ta, ja pie­ni­kin ri­sah­dus erot­tuu hel­pos­ti.

Per­ho­sia ei päi­vä­sai­kaan san­kan met­sän suo­jis­ta juu­ri löy­dy – joi­ta­kin mit­ta­ri­per­ho­sia lu­kuun ot­ta­mat­ta. Lin­nus­ton kir­jo sen si­jaan on laa­ja: pui­den ok­sil­ta saat­taa erot­taa töyh­tö­ti­ai­sen, puu­kii­pi­jän, var­pus­pöl­lön ja poh­jan­ti­kan. Hir­ven­kin ko­koi­nen eläin pys­tyy hy­vin pii­lou­tu­maan iso­jen pui­den jouk­koon, ja ket­tu saa kas­vat­taa poi­ku­een­sa rau­has­sa ih­mi­sen yl­lät­tä­mät­tä.

Ilmansaasteisiin herkästi reagoiva naava on palannut ilman puhdistuttua Pahalammelle.

Ilpo Aalto

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja on tuo­tet­tu yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa. Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 2/2017.

Lue myös:

Sa­tu­mai­nen Jur­mon saa­ri