Pahalammen rannat ovat pääosin hyllyvää sammalta.
Ilpo Aalto
Johanna Paasikangas-Tella
Naava peittää vanhojen kuusten oksia Pahalammen ympärillä. Lähistöllä voi nähdä huuhkajan tai jopa metson soitimella, jos keväällä osuu paikalle oikeaan aikaan. Paikka sijaitsee vain kahdeksan kilometrin päässä Mikkelin torilta, mutta ihmisen äänet eivät tänne ulotu. Vain sienestäjiä ja koiran ulkoiluttajia osuu toisinaan lammen rannalle asti.
Valokuvaaja ja mainostoimistoyrittäjä Ilpo Aalto löysi Pahalammen jo lapsena. Ikänsä Mikkelissä asunut Aalto on kolunnut lähitienoon maisemat ja polut tarkoin. Luonnon kätkemät suojaisimmatkin mansikkapaikat ovat käyneet hänelle tutuiksi. Hän on kiertänyt ja kuvannut paljon Lapissa ja saaristossakin, mutta erämaan tunnelmaan on mukava päästä myös aivan kotikonnuilla. Koskemattomaan metsäluontoon on helppo lähteä vaikka sunnuntain aamukahvilta, kun matka kotoa kestää vain puolisen tuntia.
Lampea suojaa lounaasta, osin lännen suunnalta Pahalammen vuori, joka viettää jyrkkänä rinteenä lampeen. Korkeutta vuorella on 140 metriä merenpinnasta. Rinteen molemmin puolin on suota, ja suoalue jatkuu pidemmälle kaakon suuntaan.
Hiukan viitseliäisyyttä Pahalammelle pääsy toki vaatii. Autolla pääsee kuitenkin kohtuullisen lähelle Mikkelin ja Puumalan väliseltä tieltä. Maamerkiksi voi ottaa vaikka ison Kaatlammen, joka sijaitsee puoli kilometriä Pahalammesta pohjoiseen.
Pahalammen ympärillä korkeaksi kasvanut kuusimetsä tarjoaa linnuille, kuten pohjantikalle, runsaasti piilopaikkoja.
Ilpo Aalto
Eläinten piilopaikka
Piskuinen Pahalampi onkin säilynyt suojaisassa paikassaan lähes koskemattomana näihin päiviin. Lampi on pieni ja musta, mutta karulla tavalla hellyttävä, Aalto kuvailee. Pilvettömänä pakkasyönä seudulla voi nähdä myös revontulia.
Pahalammen ympärillä korkeaksi kasvanut kuusimetsä tarjoaa linnuille ja muille eläimille runsaasti piilopaikkoja. Vanhat puut ovat saaneet kaatua paikoilleen ja lahota rauhassa. Rauhan rikkumattomuus on tavoitettavissa myös korvin: palokärki huutaa lammella arkailematta, ja pienikin risahdus erottuu helposti.
Perhosia ei päiväsaikaan sankan metsän suojista juuri löydy – joitakin mittariperhosia lukuun ottamatta. Linnuston kirjo sen sijaan on laaja: puiden oksilta saattaa erottaa töyhtötiaisen, puukiipijän, varpuspöllön ja pohjantikan. Hirvenkin kokoinen eläin pystyy hyvin piiloutumaan isojen puiden joukkoon, ja kettu saa kasvattaa poikueensa rauhassa ihmisen yllättämättä.
Ilmansaasteisiin herkästi reagoiva naava on palannut ilman puhdistuttua Pahalammelle.
Ilpo Aalto
Suomi 100 vuotta -juttusarja on tuotettu yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 2/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2