Ma­te­li­joi­den nä­kö­kul­mas­ta ny­ky­me­ret kuu­lu­vat me­ri­käär­meil­le, ai­na­kin jos la­ji­mää­rä rat­kai­see. Suo­la­ve­teen ko­tiu­tu­neet käär­meet pols­ki­vat Tyy­nen­me­ren ja In­ti­an val­ta­me­ren läm­pi­mis­sä osis­sa.

At­lan­tis­ta me­ri­käär­meet kui­ten­kin puut­tu­vat ko­ko­naan. Syy­nä on se, et­tä ny­kyi­set me­ri­käär­meet ovat ke­hit­ty­neet Aa­si­an ja Aust­ra­li­an vä­li­sis­sä ve­sis­sä ei­vät­kä ole pääs­seet siel­tä At­lan­tin läm­pi­miin osiin nään­ty­mät­tä mat­kal­la kyl­myy­teen ja ja­noon. Näin esit­tä­vät yh­dys­val­ta­lai­set ja aust­ra­li­a­lai­set tut­ki­jat, jot­ka kir­joit­ti­vat alan tut­ki­muk­sis­ta yh­teen­ve­don Bi­oS­cien­ces-leh­teen.

Esi­mer­kik­si läm­min Ka­ri­bi­an­me­ri so­pi­si me­ri­käär­meil­le mai­ni­os­ti, mut­ta Pa­na­man kan­nas sul­ki suo­ran rei­tin Tyy­nel­tä­me­rel­tä Ka­ri­bi­an­me­rel­le jo en­nen käär­mei­den ke­hit­ty­mis­tä. Ne ei­vät ole pys­ty­neet va­el­ta­maan At­lant­tiin Ete­lä-Ame­ri­kan tai Af­ri­kan ete­lä­kär­jen ym­pä­ri, kos­ka alu­ei­den me­ri­vir­rat ovat sii­hen lii­an kyl­miä. Es­tee­nä on toi­mi­nut myös Ete­lä-At­lan­tin vä­hä­sa­tei­suus, kos­ka me­ri­käär­meet tar­vit­se­vat juo­ta­vak­seen sa­de­vet­tä me­ren­pin­nal­ta.

Täs­sä myös knop­pi­tie­to me­ri­käär­meis­tä: tie­sit­kö, et­tä nii­tä on lä­hes 70 la­jia – ja me­ri­kil­pi­kon­na­la­je­ja vain seit­se­män?

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta on eng­lan­nik­si tääl­lä

Jut­tu on jul­kais­tu GEOn nu­me­ros­sa 3/2018.

Lue myös:

Pa­na­man ui­vat lais­ki­ai­set

Eläin­maa­il­man ou­dot ate­ri­at