Va­las­ret­ken ko­ho­koh­ta on, kun va­las il­mes­tyy pin­taan, nou­see il­maan ja las­keu­tuu sel­kä edel­lä ta­kai­sin me­reen. Toi­min­ta näyt­tää pel­käl­tä yli­mää­räi­sen ener­gi­an pur­ka­mi­sel­ta, mut­ta sil­lä on tar­koi­tus: va­laat vies­ti­vät kes­ke­nään hyp­pää­mäl­lä il­maan.

Ailb­he Ka­va­nag­hin aust­ra­li­a­lai­ses­sa Qu­eens­lan­din yli­o­pis­tos­sa joh­ta­ma tut­ki­mus­ryh­mä tark­kai­li kah­den pe­räk­käi­sen vuo­den syys- ja lo­ka­kuus­sa Qu­eens­lan­din edus­tal­la 94:ää ry­hä­va­las­par­vea. Tut­ki­joil­le sel­vi­si, et­tä va­laat lä­het­tä­vät sig­naa­le­ja is­key­ty­mäl­lä ve­den­pin­taan. Osu­man voi­ma tuot­taa ää­niä, jot­ka ete­ne­vät ve­den al­la pit­käl­le.

Etäi­syys muis­ta rat­kai­see

Va­laat il­mei­ses­ti myös sää­te­le­vät kom­mu­ni­kaa­ti­o­taan sen mu­kaan, kuin­ka kau­ka­na toi­set va­laat ovat. Ne siis erot­ta­vat ”pai­kal­lis­pu­he­lut” ”kau­ko­pu­he­luis­ta”. Kun lä­him­mät va­laat ovat kau­em­pa­na kuin nel­jän ki­lo­met­rin pääs­sä, ry­hä­va­laat hyp­pää­vät ta­val­lis­ta use­am­min.

Kun muut va­laat ovat lä­hel­lä, ne sen si­jaan is­ke­vät ve­den pin­taa pyrs­tö- tai rin­ta­e­vil­lään. Tätä ne te­ke­vät eri­tyi­sen usein sil­loin, kun par­veen liit­tyy uu­sia va­lai­ta tai kun yk­si va­lais­ta läh­tee par­ves­ta. Ei tie­de­tä, mil­lai­sia sa­no­mia ry­hä­va­laat täl­lä ta­voin lä­het­tä­vät. Ker­to­vat­ko ne, mis­sä ne sil­lä het­kel­lä ovat, vai on­ko vies­tin si­säl­tö mut­kik­kaam­pi? Se ei sel­vin­nyt Ka­va­nag­hin kent­tä­tut­ki­muk­ses­sa.

Tut­ki­ja­ryh­mä on kui­ten­kin var­ma sii­tä, et­tä hy­pyin ja evä­nis­kuin vä­li­te­tään tär­kei­tä vies­te­jä, sil­lä var­sin­kin hyp­pää­mi­nen vaa­tii jopa 30 ton­nia pai­na­vil­ta va­lail­ta pal­jon ener­gi­aa.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 5-6/2017.

Lue myös:

Mik­si suu­la voi syök­syä ve­teen?

Kala, joka sie­tää pak­kas­ta