Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Jälkeläiset ovat Etelämantereellakin ihastelun ja ihmetyksen aihe.

Jälkeläiset ovat Etelämantereellakin ihastelun ja ihmetyksen aihe.

iStock

Anu Piip­po

30.8.2018

Miten keisaripingviinin käy?

Etelämanner sulaa ja jäävuoret lohkeilevat. Miten käy siellä asuvien pingviinien ja etenkin niistä suurimman: keisaripingviinin?

GEO kir­joit­ti vuon­na 2013 eli kuu­den­te­na il­mes­ty­mis­vuon­naan Suo­mes­sa Ete­lä­man­te­reen kei­sa­ri­ping­vii­neis­tä, joi­den po­pu­laa­ti­ot oli­vat hu­pe­ne­mas­sa. Kei­sa­ri­ping­vii­ni on noin 20 ping­vii­ni­la­jis­ta suu­ri­ko­koi­sin: se kas­vaa yleen­sä noin 120 sent­ti­met­rin pi­tui­sek­si.

Uu­tis­ku­vis­sa on näh­ty dra­maat­ti­sia ku­via loh­ke­a­vis­ta jää­vuo­ris­ta ja näl­kiin­ty­neis­tä jää­kar­huis­ta. Vii­me vuo­si­na on kui­ten­kin saa­tu myös run­saas­ti tut­ki­mus­tie­toa Ete­lä­man­te­rees­ta ja sen ping­vii­niyh­dys­kun­nis­ta. Nii­den pe­rus­teel­la ete­läi­sen ark­ti­sen alu­een ja sen asuk­kai­den tila ei ole pa­ra­ne­mas­sa.

”Vii­me vuon­na jul­kais­tu tut­ki­mus ker­toi, et­tä kei­sa­ri­ping­vii­nit saat­ta­vat hä­vi­tä su­ku­puut­toon tä­män vuo­si­sa­dan lop­puun men­nes­sä”, sa­noo ym­pä­ris­tö­e­ko­lo­gi­an do­sent­ti Mia Rön­kä Tu­run yli­o­pis­ton bi­o­di­ver­si­teet­tiyk­si­kös­tä.

”Tut­ki­jat sel­vit­ti­vät, mi­ten kei­sa­ri­ping­vii­nit pys­ty­vät va­el­ta­maan uu­sil­le eli­na­lu­eil­le eli­nym­pä­ris­tö­jen muut­tu­es­sa il­mas­ton­muu­tok­sen myö­tä. Lop­pu­tu­los oli, et­tä kei­sa­ri­ping­vii­nien eli­na­lu­eet heik­ke­ne­vät sel­lais­ta vauh­tia, et­tä vaik­ka ne yrit­tä­vät so­peu­tua ja et­siä uu­sia eli­na­lu­ei­ta, voi käy­dä niin, et­tei niil­lä ole enää alu­ei­ta, min­ne va­el­taa.”

Mia Rön­kä on tut­ki­nut suo­ma­lai­sia saa­ris­to­lin­tu­ja, ja hän toi­mii myös Ark­ti­sen neu­vos­ton bi­o­di­ver­si­teet­ti­työ­ryh­män alai­sen me­ri­lin­tu­a­si­an­tun­ti­ja­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja­na. Vaik­ka Ark­ti­sen neu­vos­ton työ kä­sit­te­lee­kin poh­jois­ta alu­et­ta, täs­sä CBird-ni­mel­lä tun­ne­tus­sa asi­an­tun­ti­ja­ryh­mäs­sä on tark­kai­li­joi­na mu­ka­na myös ete­läi­sen napa-alu­een asi­an­tun­ti­joi­ta.

Vie­lä tuo­reem­pi tut­ki­mus ku­nin­gas­ping­vii­neis­tä tuot­ti lä­hes yh­tä ty­lyn ske­naa­ri­on. Sii­nä to­det­tiin, et­tä ra­vin­tei­ta me­res­sä pin­taan nos­ta­va kum­pu­a­mi­sil­miö voi il­mas­ton­muu­tok­sen vuok­si siir­tyä niin kau­as ku­nin­gas­ping­vii­nien asui­na­lu­eil­ta, et­tei­vät ne eh­di enää käy­dä ha­ke­mas­sa poi­ka­sil­leen ruo­kaa riit­tä­vän no­pe­as­ti. En­nus­teen mu­kaan 70 pro­sent­tia ku­nin­gas­ping­vii­neis­tä ei pys­tyi­si vuo­si­sa­dan lo­pus­sa elä­mään ny­kyi­sil­lä eli­na­lu­eil­laan, jol­loin nii­den­kin pi­täi­si löy­tää uu­sia alu­ei­ta, jot­ta kan­ta ei pie­nen­tyi­si.

Hy­vi­ä­kin uu­ti­sia

Osa uu­des­ta tie­dos­ta on ol­lut myön­tei­sem­pää. Äs­ket­täin ker­rot­tiin, et­tä An­tark­tik­sen itä­puo­lel­la si­jait­se­vil­ta Dan­ger­saa­ril­ta on löy­ty­nyt ai­em­min tun­te­mat­to­mia jää­ping­vii­niyh­dys­kun­tia. Nii­den kook­si ar­vi­oi­tiin jopa 1,5 mil­joo­naa lin­tua.

Dan­ger­saar­ten ”löy­tö” on esi­merk­ki ko­ko­naan uu­sien vä­li­nei­den käy­tös­tä ping­vii­ni­tut­ki­muk­ses­sa. Jää­ping­vii­nien las­ken­nas­sa käy­tet­tiin hy­väk­si len­nok­ke­ja eli droo­ne­ja. Myös sa­tel­liit­ti­ku­vis­ta on seu­rat­tu tar­kas­ti muun mu­as­sa ping­vii­nien gu­a­no- eli ulos­te­ker­ty­miä ja saa­tu si­ten li­sä­vi­hiä yh­dys­kun­nis­ta.

”Ete­lä­man­te­reen ym­pä­ris­tös­sä osa alu­eis­ta on usein ah­to­jäi­den saar­ta­mia, jo­ten ih­mi­nen ei edes pää­se pai­kan pääl­le ko­vin hel­pos­ti. Droo­nit ja sa­tel­lii­tit sääs­tä­vät pal­jon ai­kaa ja ra­haa, ja ping­vii­nit ja nii­den eli­nym­pä­ris­tö sääs­ty­vät yh­dys­kun­nis­sa käy­mi­sen ai­heut­ta­mal­ta häi­ri­öl­tä.”

Toi­nen ai­van äs­ket­täin jul­kais­tu tut­ki­mus an­toi li­sä­tie­toa me­ri­lin­tu­jen ulos­teis­saan me­rel­tä maal­le tuo­mis­ta ra­vin­teis­ta. Maa­il­man­laa­jui­nen ar­vio näis­tä typ­pi- ja fos­fo­ri­mää­ris­tä oli 3,8 mil­jar­dia ki­loa typ­peä ja 631 mil­joo­naa ki­loa fos­fo­ria. Osa ulos­teis­sa ole­vis­ta ra­vin­teis­ta on li­säk­si hel­pos­ti liu­ke­ne­vas­sa muo­dos­sa ja si­ten maal­la ja me­res­sä elä­vien kas­vien käy­tet­tä­vis­sä.

”Tut­ki­muk­ses­sa to­det­tiin, et­tä me­ri­lin­tu­yh­dys­kun­tien lan­noit­ta­va vai­ku­tus on eri­tyi­sen suu­ri Ete­lä­man­te­reen ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa yk­si­lö­mää­rät ovat suu­ria ja la­jit kook­kai­ta. La­ji­lis­tauk­sen nel­jä en­sim­mäis­tä la­jia oli­vat kul­ta­töyh­tö­ping­vii­ni, ku­nin­gas­ping­vii­ni, mys­sy­ping­vii­ni ja jää­ping­vii­ni”, Mia Rön­kä sa­noo.

Useim­mat tut­ki­mus­tu­lok­set ker­to­vat kui­ten­kin il­mas­ton­muu­tok­sen vai­kut­ta­van niin poh­joi­sen kuin ete­läi­sen napa-alu­een elä­mään. Kei­sa­ri­ping­vii­nin kan­nal­ta jää­ti­köi­den hu­pe­ne­mi­nen on eri­tyi­sen tu­hoi­saa, sil­lä se on to­den­nä­köi­ses­ti maa­il­man ai­noa lin­tu­la­ji, joka pe­sii me­ren jääl­lä.

”Val­ta­o­sa täl­lä het­kel­lä elä­väs­tä ar­vi­ol­ta 238 000 kei­sa­ri­ping­vii­ni­pa­ris­ta ei mene iki­nä maal­le. Jääl­lä pe­si­mi­sen li­säk­si ne et­si­vät ruo­kan­sa me­res­tä. Jos me­ren jää hu­pe­nee, me­ne­te­tään tie­ten­kin nii­den pe­si­mäym­pä­ris­tö.”

Rön­kä muis­tut­taa kui­ten­kin, et­tei il­mas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tus jään laa­juu­teen ole yk­si­vii­vais­ta. Vaik­ka jää hu­pe­nee län­ti­sel­tä Ete­lä­man­te­reel­ta, sen laa­juus on idem­pä­nä kas­va­nut. Se joh­tuu luul­ta­vas­ti kyl­mis­tä su­la­mis­ve­sis­tä ja tuu­li­o­lo­suh­teis­ta.

”Se et­tä jää on idem­pä­nä laa­jem­pi, voi ol­la myös huo­no asia, kos­ka ping­vii­nien kul­ke­mat mat­kat pi­den­ty­vät. Kai­ken kaik­ki­aan vai­ku­tuk­set ovat mo­ni­mut­kai­sia. Ylei­ses­ti on toki ar­vi­oi­tu, et­tä jää al­kaa vä­hen­tyä sekä laa­juu­del­taan et­tä pak­suu­del­taan.”

Il­mas­ton­muu­tos vai­kut­taa ping­vii­nei­hin myös epä­suo­ras­ti esi­mer­kik­si me­ri­vir­taus­ten ja me­ri­ve­den läm­pö­ti­lan muut­tu­mi­sen kaut­ta.

Osa ping­vii­ni­la­jeis­ta elää huo­mat­ta­vas­ti poh­joi­sem­mas­sa kuin Ete­lä­man­ner, esi­mer­kik­si ete­läi­ses­sä Af­ri­kas­sa ja Ga­la­pa­gos­saa­ril­la. Eri la­jeil­la ja eri­lai­sis­sa eli­nym­pä­ris­töis­sä akuu­tein uh­ka voi­kin tul­la muu­al­ta kuin il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Yli­ka­las­tus joh­taa ih­mi­sen ja ping­vii­nien kil­pai­luun ra­vin­nos­ta eli esi­mer­kik­si ka­lois­ta, mus­te­ka­lois­ta ja kril­lis­tä.

”Joil­le­kin la­jeil­le ka­las­tus on on­gel­ma si­vu­saa­lis­kuol­lei­suu­den ta­kia. Sil­loin ping­vii­nit tart­tu­vat ka­la­pyy­dyk­siin ja huk­ku­vat. Joil­la­kin la­jeil­la öl­jy­va­hin­got ovat mer­kit­tä­vä ris­ki. Vii­me ai­koi­na on saa­tu uut­ta tie­toa val­ta­me­riin ja myös Ete­lä­man­te­reen alu­eel­le ker­ty­väs­tä mik­ro­muo­vis­ta. Eri­tyi­ses­ti val­ta­mer­ten saa­ril­la tu­lo­kas­la­jit voi­vat ol­la hait­ta”, Rön­kä lu­et­te­lee.

Näis­tä toi­men­pi­teis­tä on apua

Maa­il­man ping­vii­ni­la­jeis­ta vii­si on IUCN:n uha­na­lais­luo­ki­tuk­sen mu­kaan elin­voi­mai­sia. Kol­me la­jia on lis­tat­tu sil­mäl­lä­pi­det­tä­vik­si, vii­si vaa­ran­tu­neik­si ja vii­si erit­täin uha­na­lai­sik­si. Kei­sa­ri­ping­vii­nien luo­ki­tus on täl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä hei­ken­ty­nyt sil­mäl­lä­pi­det­tä­väk­si.

Mitä kei­no­ja meil­lä on aut­taa ping­vii­ne­jä säi­ly­mään?

”Kriit­ti­nen asia on tie­tys­ti il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen. Toi­nen kei­no ovat eri­tyyp­pi­set suo­je­lu­a­lu­eet. Eri­tyi­sen tär­kei­tä ping­vii­nien kan­nal­ta ovat me­ren­suo­je­lu­a­lu­eet, joil­la voi­daan ra­joit­taa ka­las­tus­ta tai kiel­tää se ko­ko­naan. Suu­rin täl­lai­nen me­ren­suo­je­lu­a­lue on täl­lä het­kel­lä Ros­sin­me­ren alu­eel­la.”

Haus­kan­nä­köi­set ping­vii­nit saa­vat hel­pos­ti pal­jon huo­mi­o­ta. On­ko se hyvä asia, vai jää­kö jo­tain olen­nais­ta huo­maa­mat­ta?

”Mi­nus­ta on vain hyvä, et­tä ping­vii­nit ovat ih­mis­ten mie­les­tä kiin­nos­ta­via. Se ei ole pois muil­ta ping­vii­nien kans­sa elä­vil­tä eläin­la­jeil­ta. Ym­pä­ris­tön- ja la­jin­suo­je­lu­työs­sä on usein jo­kin lip­pu­lai­va­la­ji, joka kiin­nos­taa suur­ta ylei­söä enem­män kuin muut. Sa­mal­la suo­je­lu­työs­tä hyö­ty­vät kui­ten­kin myös muut la­jit”, Mia Rön­kä sa­noo.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2018. Se on osa GEOn kym­men­vuo­tis­juh­la­jut­tu­sar­jaa, jos­sa pa­lat­tiin leh­des­sä ai­em­pi­na vuo­si­na jul­kais­tui­hin jut­tui­hin.

Lue myös:

Ka­las­tus­kiel­to aut­toi af­ri­kan­ping­vii­ne­jä

Ovat­ko pan­dat pe­las­tu­neet?

Suosittelemme

Lukuvinkit

Lepakko kuulee itikkaparven

Madridin vihreä vallankumous

Suuri syntyvyys on lapsille uhka

Lukijan kuva: Vapauden huumaa

Eläinmaailman oudot ateriat

Jääkausi kasvatti valaat

Yhdysvallat Trumpin jälkeen

Kuinka hyvin tunnet Charles Darwinin?

Miksi valaat hyppäävät?

Entä jos piilolasit kostuttaisivat itsensä?

Lukuvinkit

Lepakko kuulee itikkaparven

Madridin vihreä vallankumous

Suuri syntyvyys on lapsille uhka

Lukijan kuva: Vapauden huumaa

Eläinmaailman oudot ateriat

Jääkausi kasvatti valaat

Yhdysvallat Trumpin jälkeen

Kuinka hyvin tunnet Charles Darwinin?

Miksi valaat hyppäävät?

Entä jos piilolasit kostuttaisivat itsensä?

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2