Kie­len ra­ken­tu­mi­nen riip­puu sii­tä, mis­tä on tar­peen pu­hua. Vaik­ka ih­mis­sil­mä erot­taa val­ta­van mää­rän vä­re­jä, vä­ri­sa­no­ja on eri kie­lis­sä vain ra­jat­tu mää­rä. Sii­nä mis­sä eng­lan­nin­kie­li­set tu­le­vat toi­meen kes­ki­mää­rin yh­del­lä­tois­ta vä­ri­sa­nal­la, Bo­li­vi­as­sa asu­vien tsi­ma­nien kie­les­sä on sana vain mus­tal­le, val­koi­sel­le ja pu­nai­sel­le.

Usein aja­tel­laan, et­tä mus­ta, val­koi­nen ja pu­nai­nen ni­me­tään vä­reis­tä en­sim­mäi­si­nä, kos­ka ne ovat eri­tyi­sen sil­mään­pis­tä­viä ja vies­ti­vät vaa­ras­ta. Vä­ri­sa­nas­ton ke­hit­ty­mi­seen vai­kut­tai­si siis en­si si­jas­sa ih­mi­sen nä­kö­ky­ky.

Yh­dys­val­ta­lai­set tut­ki­jat Ed­ward Gib­son ja Be­vil Con­way ovat esit­tä­neet äs­ket­täin toi­sen­lai­sen se­li­tyk­sen. He ar­vi­oi­vat, et­tä vä­ri­sa­no­jen ja yli­pään­sä kie­len pe­rus­ta on en­si si­jas­sa kult­tuu­ri­nen. Te­ol­lis­tu­nees­sa maa­il­mas­sa esi­nei­den vä­ri­pa­let­ti on laa­ja, jo­ten vä­ri­sa­no­ja tar­vi­taan run­saas­ti. Ama­zo­nin sa­de­met­sis­sä met­säs­tä­jä-ke­rää­ji­nä elä­vät tsi­ma­nit tar­vit­se­vat jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään vä­hem­män vä­re­jä erot­te­le­via sa­no­ja.

Tut­ki­muk­seen osal­lis­tui tsi­ma­nien li­säk­si es­pan­jan­kie­li­siä bo­li­vi­a­lai­sia sekä eng­lan­nin­kie­li­siä pu­hu­jia Yh­dys­val­lois­ta.

Eri kiel­ten pu­hu­jien väil­lä ha­vait­tiin myös yh­tä­läi­syyk­siä. Kaik­ki ryh­mät ku­vai­li­vat käy­tös­sä ole­vien vä­ri­sa­no­jen mää­räs­tä riip­pu­mat­ta hel­pom­min ja tar­kem­min läm­pi­miä vä­ri­sä­vy­jä ku­ten pu­nais­ta,kel­tais­ta ja orans­sia kuin kyl­miä si­ni­sen ja vih­re­än sä­vy­jä. Vai­kut­tai­si siis sil­tä, et­tä läm­pi­män­sä­vyi­set koh­teet, esi­mer­kik­si ih­mi­set, ap­pel­sii­nit puis­sa ja haa­vas­ta pulp­pu­a­va veri, ovat asi­oi­ta, joi­den kans­sa olem­me te­ke­mi­sis­sä in­ten­sii­vi­sim­min. Niis­tä myös ha­lu­taan pu­hua.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2018.

Lue myös:

Mik­si ru­not kos­ket­ta­vat?

Tie­dät­kö, mik­si koi­ra­si il­mei­lee?