Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Villiintyneet oriit ottavat yhteen pääsystä tammojen luo Namibin autiomaassa.

Villiintyneet oriit ottavat yhteen pääsystä tammojen luo Namibin autiomaassa.

Cyril Ruoso / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

11.5.2020

Namibian villit hevoset

Aavikolle sata vuotta sitten karanneiden hevosten jälkeläiset sinnittelevät hengissä vaarojen keskellä ja ankarassa ilmastossa. Niiden kohtalo on ihmisten käsissä. Monet kysyvät myös, onko tätä vieraslajia tarpeen suojella.

Näys­sä on jo­tain maa­gis­ta. Lau­ma vil­le­jä he­vo­sia lauk­kaa aa­vi­kon ava­ras­sa mai­se­mas­sa. Ne ovat si­ro­ja ja at­leet­ti­sia läm­min­ve­ri­siä, juu­ri sel­lai­sia he­vo­sia, joi­ta olem­me tot­tu­neet pi­tä­mään ul­jai­na.

Har­va asia sym­bo­loi va­paut­ta yh­tä vah­vas­ti kuin vil­lit he­vo­set. Ei siis ole ih­me, et­tä Na­mi­bi­an Na­mib-Nauk­luf­tin kan­sal­lis­puis­tos­sa elä­väs­tä pie­nes­tä he­vos­po­pu­laa­ti­os­ta on tul­lut tu­ris­ti­mat­ko­jen ja in­to­hi­moi­sen suo­je­lun koh­de.

Eu­roop­pa­lais­ten he­vos­ten jäl­ke­läi­siä

Aa­vi­kol­la elä­vät he­vo­set ovat kau­ka­na ko­toa. Nii­den tark­ka al­ku­pe­rä on epä­sel­vä, mut­ta ne il­mei­ses­ti pol­veu­tu­vat eu­roop­pa­lai­sis­ta rat­su­he­vo­sis­ta, joi­ta pää­si pa­koon tai jot­ka hy­lät­tiin en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kaan.

Ne ovat kau­ko­mat­kaa­jia myös laa­jem­mas­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Ke­sy­he­vo­sen vil­lien la­ji­to­ve­rien le­vin­nei­syys kat­toi jää­kau­del­la suu­ren osan Eu­raa­si­aa ja Ame­rik­ko­ja, mut­ta tääl­lä ete­läi­ses­sä Af­ri­kas­sa ei kos­kaan ol­lut luon­non­va­rai­sia he­vo­sia. Tämä on seep­ro­jen ja vil­li­aa­sien man­ner.

Na­mi­bin he­vo­set ovat siis on­nis­tu­neet sel­vi­ä­mään olo­suh­teis­sa, joi­hin laji ei ole kos­kaan ke­hit­ty­nyt. Nii­den elä­mä on var­sin sa­man­lais­ta kuin mui­den­kin vil­liin­ty­nei­den he­vos­ten eri puo­lil­la maa­il­maa.

Po­pu­laa­tio on ja­kau­tu­nut lau­moi­hin: tam­mat ja var­sat liik­ku­vat pie­ni­nä ryh­mi­nä, jois­sa on mu­ka­na yk­si tai kak­si li­sään­ty­vää orit­ta. Jos­kus pe­rää pi­tää jo­ku­nen nuo­rem­pi ori, joi­ta hal­lit­se­vat oriit ei­vät pääs­tä te­ke­mi­siin tam­mo­jen kans­sa.

Lo­put oriit viet­tä­vät ai­kaan­sa poi­ka­mies­lau­mois­sa ja odot­te­le­vat ti­lai­suut­ta val­loit­taa it­sel­leen paik­ka tam­ma­lau­mas­sa. Ne ot­ta­vat ra­jus­ti­kin yh­teen oi­keu­des­ta pa­ri­tel­la.

Va­paus on suh­teel­lis­ta

Nämä he­vo­set ei­vät kui­ten­kaan ole ai­van niin va­pai­ta kuin mil­tä näyt­tää. Nii­tä on help­po esi­tel­lä tu­ris­teil­le, kos­ka ne oles­ke­le­vat ai­na maan­tien var­rel­la, Ga­ru­bin ta­san­gol­la pa­ri­kym­men­tä ki­lo­met­riä Au­sin ky­läs­tä län­teen.

Ga­ru­bis­sa si­jait­see ni­mit­täin juot­to­paik­ka. Toi­sin kuin aa­vi­kol­la ko­to­naan ole­vat strut­sit ja kei­hä­san­ti­loo­pit, he­vo­set tar­vit­se­vat juo­ma­vet­tä vä­hin­tään kol­men päi­vän vä­lein. Ne ei­vät voi va­el­taa täl­tä pai­kal­ta niin pit­käl­le, et­tei­vät eh­di ta­kai­sin en­nen ja­noon kuo­le­mis­ta.

Juot­to­paik­ka oli ai­em­min pai­kal­li­sen ti­mant­ti­kai­vok­sen höy­ry­ko­nei­den tank­kaus­paik­ka, jo­hon he­vo­set op­pi­vat tu­le­maan juo­maan. Kun höy­ry­ko­neet vaih­det­tiin die­sel­ko­nei­siin, yk­si kai­vok­sen työn te­ki­jöis­tä suos­tut­te­li yh­ti­ön ra­ken­ta­maan he­vos­ten pe­las­ta­mi­sek­si juot­to­pai­kan. Se val­mis­tui vuon­na 1980.

He­vos­ten sel­viy­ty­mi­nen on ve­si­tar­joi­lus­ta huo­li­mat­ta hius­kar­van va­ras­sa. Po­pu­laa­tio on pie­ni ja si­sä­siit­toi­nen. Kui­vi­na kau­si­na he­vos­ten eli­na­lu­eel­ta lop­puu ruo­ka, ja il­mas­ton­muu­tos pa­hen­taa kui­vuut­ta en­ti­ses­tään. Vuo­sien 2012 ja 2018 vä­lil­lä ei sa­ta­nut lain­kaan. Lä­his­töl­lä elä­vä täp­lä­hy­ee­nak­laa­ni on al­ka­nut ve­rot­taa ras­kaas­ti eten­kin var­so­ja.

He­vos­ten mää­rä on las­ke­nut vuo­si­kym­me­nes­sä lä­hes kol­mel­la nel­jän­nek­sel­lä. Aa­vi­kol­la ol­laan­kin vai­kei­den va­lin­to­jen edes­sä. Kuin­ka pal­jon on jär­ke­vää pa­nos­taa vie­ras­la­jin pe­las­ta­mi­seen, kun maan lu­kui­sat al­ku­pe­räi­set­kin eläi­met tar­vit­se­vat suo­je­lua?

Vuon­na 2019 Na­mi­bi­an luon­non­suo­je­lu­vi­ra­no­mai­set al­koi­vat am­pua kan­sal­lis­puis­tos­sa elä­viä hy­ee­no­ja he­vos­ten suo­je­le­mi­sek­si. Mo­nien mie­les­tä sii­nä men­tiin jo lii­an pit­käl­le, mut­ta he­vos­ten ys­tä­vät rie­muit­si­vat.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 4/2020.

Lue myös:

Puu­ma on Pa­ta­go­ni­an hii­pi­vä val­ti­as

Maa­il­man pi­sin va­el­lus

Suosittelemme

Lukuvinkit

Vieraana jumalan maassa

Luotaimet yhä aurinkokunnassa

Mitä vaaraa tupakantumpeista on ympäristölle?

Ikivanhan käsikirjoituksen salaisuus paljastui

GEOn lukijakilpailu 5-6/2019: voita kirjapaketti!

Viisi syytä lukea huhtikuun GEO

Tarttuuko influenssa koirasta ihmiseen?

Lukijan kuva: Suomettunut joutsen

Miksei räpyttely haittaa näkemistä?

Tältä näyttää uudenlainen vesivoima!

Lukuvinkit

Vieraana jumalan maassa

Luotaimet yhä aurinkokunnassa

Mitä vaaraa tupakantumpeista on ympäristölle?

Ikivanhan käsikirjoituksen salaisuus paljastui

GEOn lukijakilpailu 5-6/2019: voita kirjapaketti!

Viisi syytä lukea huhtikuun GEO

Tarttuuko influenssa koirasta ihmiseen?

Lukijan kuva: Suomettunut joutsen

Miksei räpyttely haittaa näkemistä?

Tältä näyttää uudenlainen vesivoima!

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2