Pikkulaiskiainen on tiettävästi ainoa laiskiainen, joka ui säännöllisesti valtameressä.
Suzi Eszterhas / Minden Pictures
Maija Karala
Kristallinkirkas meri täynnä koralleja, tiheän sademetsän peittämä saari – ja määrätietoisesti koiraa uiva laiskiainen. Laiskiaiset eivät ehkä siltä näytä, mutta ne ovat taitavia uimareita. Ne itse asiassa uivat paremmin kuin kävelevät. Uinti on tarpeellinen taito tulvivissa sademetsissä, mutta pikkulaiskiainen on tiettävästi ainoa laiskiaislaji, joka ui valta meressä.
Tutkijat nimesivät pikkulaiskiaisen (Bradypus pygmaeus) omaksi lajikseen vasta vuonna 2001. Sen suurin ero muihin laiskiaislajeihin on koko. Pikkulaiskiainen on pienen kissan kokoinen, vain vähän yli puolet mannerserkkujensa koosta. Lajin ainoa elinpaikka on Isla Escudo de Veraguasin saari, joka sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä Panaman Atlantin-puoleisesta rannikosta. Laiskiaisia on muillakin Väli-Amerikan rannikon saarilla, mutta ne luetaan samaan ruskeakaulalaiskiaisen lajiin kuin mantereella.
Isla Escudo de Veraguas syntyi 9 000 vuotta sitten, kun valtameren pinta jääkauden jälkeen nousi. Samalla laiskiaiset jäivät sille eristyksiin, ja pikkulaiskiainen on kehittynyt saarella omaksi, ainutlaatuiseksi lajikseen.
Kaikki laiskiaiset ovat verkkaisia, mutta saarilaiskiaisen elämä on tavallistakin hidastempoisempaa. Lajia on toistaiseksi löydetty pääasiassa saaren mangrovemetsistä. Viime vuosina tutkijat ovat löytäneet viitteitä siitä, että laiskiaiset saattavat elää myös sisäosan sademetsissä. Sieltä niitä on kuitenkin erittäin vaikea löytää.
Paratiisisaari mutta niukasti ruokaa
Pikkulaiskiaisen ruokavalio koostuu ilmeisesti melkein kokonaan punamangroven lehdistä, jotka ovat vielä niukempaa ravintoa kuin muiden laiskiaisten syömät lehdet. Se elää jopa laiskiaisten mittapuulla säästöliekillä.
Huonolaatuinen ravinto voi selittää sen, miksei pikkulaiskiainen kasva sukulaistensa kokoluokkaan. Sen ei myöskään tarvitse pystyä puolustamaan itseään petoja vastaan. Isla Escudo de Veraguas on todellinen lintukoto, sillä saarelta puuttuvat kaikki maapetoeläimet.
Pikkulaiskiaisia ei ole koskaan ollut paljon. Isla Escudo de Veraguasilla on mangrovemetsää vain reilut puolitoista hehtaaria. Koko saari on kaksi kertaa Suomenlinnan kokoinen. Nyt lajin säilyminen on kuitenkin toden teolla uhattuna.
Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton IUCN:n vuonna 2010 julkaiseman arvion mukaan pikkulaiskiaisia on 500–1 500 yksilöä. Kaksi vuotta myöhemmin yhdysvaltalainen ryhmä löysi vain 79 laiskiaista. He kuitenkin etsivät eläimiä vain mangrovemetsistä ja aivan niiden laitamilta, joten mahdolliset sademetsässä elävät yksilöt jäivät heiltä löytämättä. Brittitutkijat käyvät nyt saarella kaksi kertaa vuodessa tekemässä ensimmäistä pitkäaikaista seurantaa pikkulaiskiaisten tilanteesta.
Isla Escudo de Veraguas on toistaiseksi asumaton, mutta saarella liikkuu yhä enemmän ihmisiä. Suunnitteilla on turistimajoitusta ja jopa kasino. Vaarana on, että laiskiaista ihailemaan tulevat turistit koituvat sen kohtaloksi. Tutkijat ja luonnonsuojelijat kannustavat nyt Panamaa julistamaan saaren kansallispuistoksi. Näin se säilyisi laiskiaisparatiisina tulevillekin sukupolville.
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 9/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2