Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Pikkulaiskiainen on tiettävästi ainoa laiskiainen, joka ui säännöllisesti valtameressä.

Pikkulaiskiainen on tiettävästi ainoa laiskiainen, joka ui säännöllisesti valtameressä.

Suzi Eszterhas / Minden Pictures

Mai­ja Ka­ra­la

13.1.2020

Panaman uivat laiskiaiset

Isla Escudo de Veraguas on pikkulaiskiaisten paratiisisaari. Nyt saarelle virtaa ihmisiä ja laiskiaislaji on uuden haasteen edessä.

Kris­tal­lin­kir­kas meri täyn­nä ko­ral­le­ja, ti­he­än sa­de­met­sän peit­tä­mä saa­ri – ja mää­rä­tie­toi­ses­ti koi­raa ui­va lais­ki­ai­nen. Lais­ki­ai­set ei­vät eh­kä sil­tä näy­tä, mut­ta ne ovat tai­ta­via ui­ma­rei­ta. Ne it­se asi­as­sa ui­vat pa­rem­min kuin kä­ve­le­vät. Uin­ti on tar­peel­li­nen tai­to tul­vi­vis­sa sa­de­met­sis­sä, mut­ta pik­ku­lais­ki­ai­nen on tiet­tä­väs­ti ai­noa lais­ki­ais­la­ji, joka ui val­ta me­res­sä.

Tut­ki­jat ni­me­si­vät pik­ku­lais­ki­ai­sen (Bra­dy­pus pyg­ma­eus) omak­si la­jik­seen vas­ta vuon­na 2001. Sen suu­rin ero mui­hin lais­ki­ais­la­jei­hin on koko. Pik­ku­lais­ki­ai­nen on pie­nen kis­san ko­koi­nen, vain vä­hän yli puo­let man­ner­serk­ku­jen­sa koos­ta. La­jin ai­noa elin­paik­ka on Is­la Es­cu­do de Ve­ra­gu­a­sin saa­ri, joka si­jait­see va­jaan 20 ki­lo­met­rin pääs­sä Pa­na­man At­lan­tin-puo­lei­ses­ta ran­ni­kos­ta. Lais­ki­ai­sia on muil­la­kin Väli-Ame­ri­kan ran­ni­kon saa­ril­la, mut­ta ne lu­e­taan sa­maan rus­ke­a­kau­la­lais­ki­ai­sen la­jiin kuin man­te­reel­la.

Is­la Es­cu­do de Ve­ra­gu­as syn­tyi 9 000 vuot­ta sit­ten, kun val­ta­me­ren pin­ta jää­kau­den jäl­keen nou­si. Sa­mal­la lais­ki­ai­set jäi­vät sil­le eris­tyk­siin, ja pik­ku­lais­ki­ai­nen on ke­hit­ty­nyt saa­rel­la omak­si, ai­nut­laa­tui­sek­si la­jik­seen.

Kaik­ki lais­ki­ai­set ovat verk­kai­sia, mut­ta saa­ri­lais­ki­ai­sen elä­mä on ta­val­lis­ta­kin hi­das­tem­poi­sem­paa. La­jia on tois­tai­sek­si löy­det­ty pää­a­si­as­sa saa­ren mang­ro­ve­met­sis­tä. Vii­me vuo­si­na tut­ki­jat ovat löy­tä­neet viit­tei­tä sii­tä, et­tä lais­ki­ai­set saat­ta­vat elää myös si­sä­o­san sa­de­met­sis­sä. Siel­tä nii­tä on kui­ten­kin erit­täin vai­kea löy­tää.

Pa­ra­tii­si­saa­ri mut­ta niu­kas­ti ruo­kaa

Pik­ku­lais­ki­ai­sen ruo­ka­va­lio koos­tuu il­mei­ses­ti mel­kein ko­ko­naan pu­na­mang­ro­ven leh­dis­tä, jot­ka ovat vie­lä niu­kem­paa ra­vin­toa kuin mui­den lais­ki­ais­ten syö­mät leh­det. Se elää jopa lais­ki­ais­ten mit­ta­puul­la sääs­tö­lie­kil­lä.

Huo­no­laa­tui­nen ra­vin­to voi se­lit­tää sen, mik­sei pik­ku­lais­ki­ai­nen kas­va su­ku­lais­ten­sa ko­ko­luok­kaan. Sen ei myös­kään tar­vit­se pys­tyä puo­lus­ta­maan it­se­ään pe­to­ja vas­taan. Is­la Es­cu­do de Ve­ra­gu­as on to­del­li­nen lin­tu­ko­to, sil­lä saa­rel­ta puut­tu­vat kaik­ki maa­pe­to­e­läi­met.

Pik­ku­lais­ki­ai­sia ei ole kos­kaan ol­lut pal­jon. Is­la Es­cu­do de Ve­ra­gu­a­sil­la on mang­ro­ve­met­sää vain rei­lut puo­li­tois­ta heh­taa­ria. Koko saa­ri on kak­si ker­taa Suo­men­lin­nan ko­koi­nen. Nyt la­jin säi­ly­mi­nen on kui­ten­kin to­den te­ol­la uhat­tu­na.

Kan­sain­vä­li­sen Luon­non­suo­je­lu­lii­ton IUCN:n vuon­na 2010 jul­kai­se­man ar­vi­on mu­kaan pik­ku­lais­ki­ai­sia on 500–1 500 yk­si­löä. Kak­si vuot­ta myö­hem­min yh­dys­val­ta­lai­nen ryh­mä löy­si vain 79 lais­ki­ais­ta. He kui­ten­kin et­si­vät eläi­miä vain mang­ro­ve­met­sis­tä ja ai­van nii­den lai­ta­mil­ta, jo­ten mah­dol­li­set sa­de­met­säs­sä elä­vät yk­si­löt jäi­vät heil­tä löy­tä­mät­tä. Brit­ti­tut­ki­jat käy­vät nyt saa­rel­la kak­si ker­taa vuo­des­sa te­ke­mäs­sä en­sim­mäis­tä pit­kä­ai­kais­ta seu­ran­taa pik­ku­lais­ki­ais­ten ti­lan­tees­ta.

Is­la Es­cu­do de Ve­ra­gu­as on tois­tai­sek­si asu­ma­ton, mut­ta saa­rel­la liik­kuu yhä enem­män ih­mi­siä. Suun­nit­teil­la on tu­ris­ti­ma­joi­tus­ta ja jopa ka­si­no. Vaa­ra­na on, et­tä lais­ki­ais­ta ihai­le­maan tu­le­vat tu­ris­tit koi­tu­vat sen koh­ta­lok­si. Tut­ki­jat ja luon­non­suo­je­li­jat kan­nus­ta­vat nyt Pa­na­maa ju­lis­ta­maan saa­ren kan­sal­lis­puis­tok­si. Näin se säi­lyi­si lais­ki­ais­pa­ra­tii­si­na tu­le­vil­le­kin su­ku­pol­vil­le.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 9/2017.

Lue myös:

Pe­su­kar­hut pe­las­tet­tiin elä­mään

Ren­gas­hän­tä­ma­kien sa­lai­suus on yh­teis­työ

Suosittelemme

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Lukuvinkit

Aavikon pojat

Pöllö vai haukka?

Kala, joka sietää pakkasta

Orpous tekee norsusta hylkiön

Suomalaiset siivoavat avaruusromua

Mitä tiedät unesta?

Kuinka vanha Suomi on?

Inkat hyödynsivät rakentamisessa rakoja

Lukijan kuva: Morsianta tapaamassa

Missä maailma loppuu

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2