Kar­tal­ta kat­sot­tu­na Seyc­hel­lit näyt­tä­vät täh­ti­ku­vi­ol­ta In­ti­an val­ta­me­ren muo­dos­ta­mal­la tai­vaal­la. Saa­ris­ta ker­ro­taan lu­kui­sia ta­ri­noi­ta, jois­sa tut­ki­mus­mat­kai­li­jat et­si­vät en­nen­nä­ke­mä­tön­tä ja jois­sa me­ri­ros­vot pii­lot­ta­vat ran­noil­le aar­tei­taan.

Saa­ril­le on syn­ty­nyt muut­to­liik­keen an­si­os­ta kah­den vii­me vuo­si­sa­dan ai­ka­na mo­ni­muo­toi­nen yh­teis­kun­ta, jos­sa ovat edus­tet­tui­na mo­net us­kon­not ja kult­tuu­rit. Seyc­hel­leil­lä asuu va­ki­tui­ses­ti hiu­kan al­le 100 000 asu­kas­ta. Se on yk­si maa­il­man pie­nim­mis­tä val­ti­ois­ta.

Tu­hou­tuu­ko pa­ra­tii­si?

Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä saa­ret ovat tul­leet tun­ne­tuk­si lä­hes sa­tu­mai­se­na pii­lo­paik­ka­na, jos­sa pys­tyy unoh­ta­maan maa­il­man mur­heet. Aja­tus on kau­nis, mut­ta se ei ai­van pidä paik­kaan­sa. Suu­ret uhat ku­ten il­mas­ton­muu­tos vai­kut­ta­vat myös Seyc­hel­lei­hin. Pie­ne­nä saa­ri­val­ti­o­na se on it­se asi­as­sa mui­ta alt­tiim­pi val­ta­mer­ten läm­pö­ti­lan ja me­ren­pin­nan nou­sul­le, mer­ten saas­tu­mi­sel­le ja lii­ka­ka­las­tuk­sel­le.

Yk­si il­mas­ton­muu­tok­sen nä­ky­vim­mis­tä seu­rauk­sis­ta on ko­ral­lien haa­lis­tu­mi­nen. Vuon­na 1998 maa­il­man ar­vi­oi­tiin me­net­tä­neen 16 pro­sent­tia ko­ral­leis­taan. Me­ne­tys ei ja­kaan­tu­nut ta­sai­ses­ti: In­ti­an val­ta­me­ren län­si­o­san las­ket­tiin kär­si­neen eri­tyi­sen pal­jon. Seyc­hel­lien gra­niit­ti­saa­ret me­net­ti­vät eh­kä jopa 90 pro­sent­tia ko­ral­li­mas­sas­taan. Ko­ral­lit oli­vat al­ka­neet hi­taas­ti toi­pua, kun nii­tä koh­ta­si uu­si krii­si vuon­na 2016. Täl­löin ti­lan­net­ta pa­hen­si­vat ve­sien saas­tu­mi­nen ja lii­ka­ka­las­tus.

Nyt on­nis­tut­tiin kui­ten­kin tun­nis­ta­maan ko­ral­li­la­je­ja, jot­ka säi­lyi­vät mui­ta pa­rem­min. Näis­tä su­per­ko­ral­leis­ta kas­va­te­taan nyt ko­ral­lien ”kas­va­tus­lai­tok­sis­sa” sekä maal­la et­tä me­res­sä yk­si­löi­tä, jot­ka is­tu­te­taan ta­kai­sin me­reen.

Uu­den­lai­nen dii­li

Ai­van uu­den­lai­ses­ta hank­kees­ta ker­rot­tiin vuo­den 2018 hel­mi­kuus­sa. On­nis­tu­es­saan se voi toi­mia mal­li­na muil­le sa­man­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa ole­vil­le mail­le. Seyc­hel­lien hal­li­tus teki vaih­to­kau­pan, jos­sa se sai an­teek­si 22 mil­joo­nan dol­la­rin ar­vos­ta ul­ko­maan­vel­kaa esi­mer­kik­si Bri­tan­ni­al­ta, Rans­kal­ta ja Bel­gi­al­ta. Vas­ti­neek­si maa pe­rus­taa me­reen yli 200 000 ne­li­ö­ki­lo­met­rin ver­ran uu­sia suo­je­lu­a­lu­ei­ta.

Yk­si suo­je­lu­a­lu­eis­ta si­joit­tuu 134 000 ne­li­ö­ki­lo­met­rin laa­juu­del­le pää­saa­ri Mahén ym­pä­ril­le. Täl­lä alu­eel­la sal­lit­tai­siin val­vo­tus­ti ka­las­tus­ta mut­ta kiel­let­täi­siin pyyn­ti­ta­vat, jot­ka tuot­ta­vat va­hin­koa esi­mer­kik­si kil­pi­kon­nil­le ja del­fii­neil­le.

Toi­nen alue si­joit­tuu Al­dab­ran ym­pä­ris­töön ja on 74 000 ne­li­ö­ki­lo­met­rin laa­jui­nen. Siel­lä kiel­le­tään kaik­ki laa­ja­mit­tai­nen toi­min­ta ka­las­tuk­ses­ta öl­jyn­tuo­tan­toon. Yh­teen­sä alu­eet suo­je­le­vat 15 pro­sent­tia Seyc­hel­lien me­ri­a­las­ta. Li­säk­si hal­li­tus on lu­van­nut kak­sin­ker­tais­ta­van­sa suo­je­lu­a­lu­een vuo­teen 2021 men­nes­sä. Tämä on mer­kit­tä­vä li­säys, sil­lä en­nen tätä han­ket­ta val­ti­on me­ri­a­las­ta oli suo­jel­tu vain 0,04 pro­sent­tia.

Han­ket­ta edis­tä­mäs­sä on ol­lut voit­toa ta­voit­te­le­ma­ton The Na­tu­re Con­ser­van­cy ­ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö (TNC), joka on mu­ka­na luon­non­suo­je­lu­hank­keis­sa eri puo­lil­la maa­il­maa. Mu­ka­na on ol­lut myös lu­kui­sia mui­ta toi­mi­joi­ta, muun mu­as­sa vel­ko­ja­mai­den hal­li­tuk­set, YK ja näyt­te­li­jä Le­o­nar­do di Cap­ri­on sää­tiö, joka ra­hoit­ti ve­lan an­teek­si­an­toa mil­joo­nal­la dol­la­ril­la.

Suo­je­lu­han­ke tun­ne­taan ni­mel­lä MSP (The Sey­chel­les Ma­ri­ne Spa­ti­al Plan­ning Ini­ti­a­ti­ve).

Sen tar­koi­tuk­se­na on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa luon­non­suo­je­lu­ta­voit­teet ja sa­maan ai­kaan sal­lia ta­lou­del­li­nen toi­min­ta me­ri­a­lu­eel­la. Jäl­kim­mäi­nen on tär­ke­ää Seyc­hel­lien tyyp­pi­ses­sä val­ti­os­sa, joka elää tu­ris­mis­ta ja ka­las­tuk­ses­ta. Kes­tää kui­ten­kin ai­na­kin vuo­si­kym­me­nen, en­nen kuin MSP:n seu­rauk­sis­ta saa­daan var­maa tie­toa.

Suo­je­lus­ta jo hy­viä tu­lok­sia

Suo­je­lu kan­nat­taa. Se tie­de­tään jo Seyc­hel­lien hel­mek­si kut­su­tus­ta Al­dab­ran atol­li­ryh­mäs­tä. Vaik­ka tämä nel­jän suu­ren ko­ral­li­saa­ren muo­dos­ta­ma alue on­kin tun­net­tu jo 1500-­lu­vun alus­ta läh­tien, ne oli­vat vai­ke­a­pää­syi­siä ja syr­jäs­sä useim­mis­ta In­ti­an val­ta­me­ren pur­jeh­dus­rei­teis­tä. Saa­ril­la oli kui­ten­kin jo­tain, mikä kiin­nos­ti saa­pu­jia: jät­ti­läis­kil­pi­kon­nia ja eten­kin nii­den li­haa.

Jät­ti­läis­kil­pi­kon­nat eli­vät vie­lä 1800-­lu­vul­la val­ta­mer­ten saa­ril­la eri puo­lil­la maa­il­maa. Ga­la­pa­gos­saar­ten li­säk­si näi­tä kil­pi­kon­nia eli myös Al­dab­ral­la. Ih­mi­sen saa­pu­mi­sel­la oli kui­ten­kin näil­le yh­dys­kun­nil­le mo­nin pai­koin tu­hoi­sat seu­rauk­set, ja jät­ti­läis­kil­pi­kon­nat hä­vi­si­vät ko­ko­naan esi­mer­kik­si Ma­da­gas­ka­ril­ta – ja Seyc­hel­lien gra­niit­ti­saa­ril­ta. Sen seu­rauk­se­na jouk­ko eng­lan­ti­lai­sia luon­non­suo­je­li­joi­ta, muun mu­as­sa Char­les Dar­win, Jo­seph Hoo­ker ja Ric­hard Owen, lä­het­ti kir­jeen Al­dab­ran tuol­loi­sel­le hal­lin­nol­le vaa­tien Al­dab­ran kil­pi­kon­nien suo­je­lua.

Jät­ti­läi­set oli­vat sil­ti vä­häl­lä hä­vi­tä ko­ko­naan. Al­dab­ran rau­hoit­ta­mi­nen on kui­ten­kin saa­nut ih­mei­tä ai­kaan: kil­pi­kon­na­kan­ta siel­lä on kas­va­nut rä­jäh­dys­mäi­ses­ti ja nii­tä on nyt mah­dol­li­ses­ti jopa 150 000 yk­si­löä. Seyc­hel­leil­lä elää siis ny­kyi­sin enem­män jät­ti­kil­pi­kon­nia kuin ih­mi­siä. Me­nes­tys­ta­ri­na on pit­käl­ti atol­li­ryh­män eris­ty­nei­syy­den ja tu­ris­tien mää­rän ra­joit­ta­mi­sen an­si­o­ta. Se on myös ol­lut Unes­con luon­non­pe­rin­tö­koh­de vuo­des­ta 1982.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 4/2019.

Lue myös:

Pa­na­man ui­vat lais­ki­ai­set

Kuka saa saa­liin?