Lau­ma ren­gas­hän­tä­ma­ke­ja as­te­lee mää­rä­tie­toi­ses­ti piik­ki­run­koi­sen met­sän läpi Be­ren­tyn suo­je­lu­a­lu­eel­la Ma­da­gas­ka­rin ete­lä­o­sas­sa. Lau­ma mat­kus­taa tar­kas­sa jär­jes­tyk­ses­sä, jos­sa ku­kin yk­si­lö tie­tää paik­kan­sa.

Etu­ne­näs­sä mars­sii joh­ta­ja­naa­ras, joka päät­tää min­ne lau­ma me­nee ja mil­lai­sel­la vauh­dil­la. Sen ym­pä­ril­lä ovat kor­kea-ar­voi­set naa­raat ja muu­ta­ma joh­ta­va uros. Nii­den ta­ka­na tu­le­vat muut naa­raat ja nii­den poi­ka­set. Ai­van jou­kon pe­räl­lä kä­ve­le­vät lo­put urok­set. Jos lau­man kimp­puun käy pe­to­e­läin, nämä pe­rän­pi­tä­jät ovat suu­rim­mas­sa vaa­ras­sa.

Ren­gas­hän­tä­ma­ki­lau­maa joh­ta­vat naa­raat. Vaik­ka ar­vo­jär­jes­tys on tiuk­ka ja sii­tä käy­dään jos­kus an­ka­ri­a­kin tais­te­lu­ja, poh­jim­mil­taan ma­ki­lau­ma ve­tää yh­tä köyt­tä. Koko lau­ma pi­tää vah­tia saa­lis­ta­jien va­ral­ta ja jo­kai­nen ai­kui­nen ot­taa osaa poi­kas­ten hoi­toon.

Eri­koi­nen api­na

Ma­kit ovat puo­li­a­pi­noi­ta, ih­mis­ten kau­kai­sia serk­ku­ja. Ne eh­ti­vät ke­hit­tyä eris­ty­neel­lä Ma­da­gas­ka­ril­la omaan suun­taan­sa kym­me­niä mil­joo­nia vuo­sia. Naa­rai­den joh­to­a­se­ma on yk­si nii­den eri­kois­piir­teis­tä ver­rat­tu­na var­si­nai­siin api­noi­hin.

Noin sa­das­ta elä­väs­tä ma­ki­la­jis­ta ren­gas­hän­tä­ma­kit ovat eh­kä kaik­kein so­peu­tu­vai­sim­pia. Niil­le kel­paa­vat mo­nen­lai­set met­sät ja jopa kui­vat pen­sas­maat. Ne viet­tä­vät enem­män ai­kaa maas­sa kuin mi­kään muu ma­ki­la­ji, mut­ta ne kii­pei­le­vät myös ket­te­räs­ti puis­sa.

Ren­gas­hän­tä­ma­kien eli­na­lu­een paah­tei­sim­mis­sa kol­kis­sa läm­pö­ti­la voi nous­ta jopa 48 as­tee­seen. Kor­ke­al­la vuo­ris­tos­sa elo­ho­pea voi las­kea 12 as­tet­ta pak­ka­sel­le. Kyl­mis­tä öis­tä ma­kit sel­vi­ä­vät kä­per­ty­mäl­lä yh­teen läm­mit­tä­mään toi­si­aan.

Ra­vin­non­kaan suh­teen ren­gas­hän­tä­ma­kit ei­vät ole nir­so­ja. Ne syö­vät enim­mäk­seen kas­ve­ja: leh­tiä ja he­del­miä, kuk­kia, kaar­naa, sie­me­niä ja mah­laa. Tie­to syö­tä­väk­si so­pi­vis­ta kas­vi­la­jeis­ta siir­tyy lau­mas­sa su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Kui­val­la kau­del­la kas­vi­ra­vin­to on vä­his­sä, jo­ten ma­kit täy­den­tä­vät ruo­ka­va­li­o­taan saa­lis­ta­mal­la. Ne nap­paa­vat hyön­tei­siä, hä­mä­häk­ke­jä ja jopa lin­tu­ja ja ka­me­le­ont­te­ja.

Joh­ta­ja­naa­ras tie­tää ko­ke­muk­ses­ta, mis­tä ruo­kaa kan­nat­taa mil­loin­kin et­siä. Se joh­taa jou­kon muu­ta­man päi­vän vä­lein seu­raa­vaan lu­paa­vaan ruo­kai­lu­paik­kaan. Naa­raat eh­ti­vät ke­rä­tä pai­kal­lis­tun­te­mus­ta, sil­lä ne elä­vät jopa 20-vuo­ti­sen elä­män­sä sa­mal­la alu­eel­la. Urok­set sen si­jaan muut­ta­vat uu­teen lau­maan muu­ta­man vuo­den vä­lein, ja jou­tu­vat ai­na aloit­ta­maan opis­ke­lun alus­ta.

Eläin­tar­hois­sa ylei­nen, luon­nos­sa har­vi­nai­nen

Yh­teis­työ ei rii­tä sil­loin, kun ren­gas­hän­tä­ma­kien ko­ti­met­sät hä­vi­ä­vät nii­den ym­pä­ril­tä. Nii­den mie­lui­sin­ta eli­nym­pä­ris­töä ovat Ete­lä-Ma­da­gas­ka­rin jo­en­var­sil­la kas­va­vat re­he­vät gal­le­ri­a­met­sät, mut­ta ne on mel­kein ko­ko­naan kaa­det­tu ra­ken­nus- ja polt­to­puuk­si tai kar­jan lai­dun­nuk­sen tiel­tä.

Vaik­ka ren­gas­hän­tä­ma­ki on eläin­tar­hois­sa ylei­nen ja li­sään­tyy niis­sä hy­vin, la­jin ti­lan­ne luon­nos­sa on huo­no. Eli­nym­pä­ris­tön tu­ho­a­mi­sen li­säk­si nii­tä met­säs­te­tään li­hak­si ja pyy­dys­te­tään lem­mi­keik­si.

Vuon­na 2017 jul­kais­tu laa­ja kar­toi­tus on­nis­tui löy­tä­mään luon­nos­ta enää pa­ri­tu­hat­ta yk­si­löä, mikä on vä­hem­män kuin maa­il­man eläin­tar­hois­sa. Ren­gas­hän­tä­ma­ki ja lä­hes kaik­ki muut ma­kit tar­vit­se­vat­kin pi­kais­ta suo­je­lua. Ai­nut­laa­tui­sen, mut­ta uha­tun luon­ton­sa vuok­si Ma­da­gas­kar on mo­nen luon­non­suo­je­li­jan mie­les­tä koko maa­il­man tär­kein suo­je­lu­koh­de.  

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2019.

Lue myös:

On­ko ve­si­nok­ka­e­läin lin­tu vai kala?

Ote­taan ren­nos­ti!