Jurmon rannat ovat kivikkoiset, mutta suurimmaksi osaksi saarta peittää kanerva ja katajanummi.
Sampo Kiviniemi
Johanna Paasikangas-Tella
Jurmoon paremmin tutustuneet tietävät kertoa, että rantakivikoilta sisemmäksi kulkeva vierailija löytää saarelta aarreaitan tulvillaan yllättäviä ympäristöjä. Pari vuotta sitten aluetta lähti tutkimaan myös luontokuvausta harrastava Sampo Kiviniemi. Sen jälkeen hän on palannut sinne useita kertoja.
Kiviniemeä kiehtoo saaren hämmentävä kontrasti: osa maisemista tuo mieleen Lapin rakkakivikot, mutta pienen matkan päässä näkymä vaihtuu nummimaiseksi, ja hetken päästä hieman mystiset tervaleppä- ja pihlajalehdot synnyttävät vaikutelman sademetsistä, jollaisia voisi nähdä tuhansia kilometrejä etelämpänä. Saniaiset peittävät lehtoa vehreänä mattona. Keskeltä tervaleppälehtoa voi löytää kaksi pientä sisälampea ja muualta saaresta useita muita kosteikkoja.
Salaperäiset tervaleppä- ja saniaislehdot lumoavat vehreydellään.
Sampo Kiviniemi
Osa saaresta kansallispuistoa
Saaristomeren kansallispuistoon osin kuuluva Jurmon saari sijaitsee suurin piirtein Helsingin ja Tukholman puolivälissä. Keväisin ja syksyisin se tarjoaa oivan levähdyspaikan muuttolinnuille. Moni jää sinne myös pesimään. Esimerkiksi punarinta, suokukko ja leppälintu viihtyvät saarella.
Jos retkeilijä ei pidä kovaa melua, suonlaidan koivusta saattaa tavoittaa teeriparven ruokailemassa.
Kiviniemi kertoo, että saarelta voi tavata myös Suomessa äärimmäisen uhanalaisen tunturipöllön, jolle maisemat lienevät kotoisat. Jurmosta löytyy myös Suomen eteläisin, tosin pienehkö, lakkasuo. Pohjoista vaikutelmaa täydentää kanervanummi, joka saa elokuun lopussa koko saaren hehkumaan punaisena.
Jurmon korkein kohta on runsaat 17 metriä korkea Högberget. Mahtipontisesta nimestään huolimatta se on toki vuoreksi vähäpätöinen, mutta kalliomuodostelman laelta näkee saaren yli merelle kaikkiin ilmansuuntiin.
Myös tähtitaivas on Kiviniemen mukaan saarelta katsottuna aivan erityinen. Koska Jurmo sijaitsee ulkosaaristossa, kaupunkien valot eivät ulotu sinne. Taivaankannen poikki voi erottaa Linnunradan tähtisumun vanan, ja kuutamossa saari paljastaa jälleen aivan uudenlaisia, salaperäisiä maisemia. Syysiltoina seudulla on usein nähty myös monivärisinä kohoavia revontulia.
Asutus on tiivistynyt saaren pohjoisrannalle kylään, jossa elää muutama asukas ympäri vuoden. Vierailijoille on tarjolla vuokramökkejä, ja telttailuun on varattu oma alueensa sataman toiselta puolelta.
Ihminen on tuonut saarelle myös nelijalkaisia asukkaita, jotka liikkuvat saarella vapaasti. Ylämaankarja viihtyy omissa oloissaan, mutta uteliaat alpakat saattavat välillä poiketa tarkistamaan, mitä ihmiset puuhaavat.
Kanervanummen keskellä voi törmätä alpakoihin, jotka kulkevat saarella vapaasti.
Sampo Kiviniemi
Saaren monimuotoisuutta selittää osin sen syntyhistoria, joka ulottuu viimeisimpään jääkauteen. Jäätikön sulamisvesien kuljettamista maa-aineksista muodostuivat Salpausselän harjut, ja Jurmo on kolmannen Salpausselän eteläinen jatke. Jurmo onkin keskeltä selkeästi hiukan koholla ja rannat kaartuvat loivasti. Luonnon voima näkyy tällä kummallisella saarella väkevänä.
Suomi 100 vuotta -juttusarja tuotettiin yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n kanssa. Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 7/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2