Jur­moon pa­rem­min tu­tus­tu­neet tie­tä­vät ker­toa, et­tä ran­ta­ki­vi­koil­ta si­sem­mäk­si kul­ke­va vie­rai­li­ja löy­tää saa­rel­ta aar­re­ai­tan tul­vil­laan yl­lät­tä­viä ym­pä­ris­tö­jä. Pari vuot­ta sit­ten alu­et­ta läh­ti tut­ki­maan myös luon­to­ku­vaus­ta har­ras­ta­va Sam­po Ki­vi­nie­mi. Sen jäl­keen hän on pa­lan­nut sin­ne usei­ta ker­to­ja.

Ki­vi­nie­meä kieh­too saa­ren häm­men­tä­vä kont­ras­ti: osa mai­se­mis­ta tuo mie­leen La­pin rak­ka­ki­vi­kot, mut­ta pie­nen mat­kan pääs­sä nä­ky­mä vaih­tuu num­mi­mai­sek­si, ja het­ken pääs­tä hie­man mys­ti­set ter­va­lep­pä- ja pih­la­ja­leh­dot syn­nyt­tä­vät vai­ku­tel­man sa­de­met­sis­tä, jol­lai­sia voi­si näh­dä tu­han­sia ki­lo­met­re­jä ete­läm­pä­nä. Sa­ni­ai­set peit­tä­vät leh­toa veh­re­ä­nä mat­to­na. Kes­kel­tä ter­va­lep­pä­leh­toa voi löy­tää kak­si pien­tä si­sä­lam­pea ja muu­al­ta saa­res­ta usei­ta mui­ta kos­teik­ko­ja.

Salaperäiset tervaleppä- ja saniaislehdot lumoavat vehreydellään.

Sampo Kiviniemi

Osa saa­res­ta kan­sal­lis­puis­toa

Saa­ris­to­me­ren kan­sal­lis­puis­toon osin kuu­lu­va Jur­mon saa­ri si­jait­see suu­rin piir­tein Hel­sin­gin ja Tuk­hol­man puo­li­vä­lis­sä. Ke­väi­sin ja syk­syi­sin se tar­jo­aa oi­van le­väh­dys­pai­kan muut­to­lin­nuil­le. Moni jää sin­ne myös pe­si­mään. Esi­mer­kik­si pu­na­rin­ta, suo­kuk­ko ja lep­pä­lin­tu viih­ty­vät saa­rel­la.

Jos ret­kei­li­jä ei pidä ko­vaa me­lua, suon­lai­dan koi­vus­ta saat­taa ta­voit­taa tee­ri­par­ven ruo­kai­le­mas­sa.

Ki­vi­nie­mi ker­too, et­tä saa­rel­ta voi ta­va­ta myös Suo­mes­sa ää­rim­mäi­sen uha­na­lai­sen tun­tu­ri­pöl­lön, jol­le mai­se­mat lie­ne­vät ko­toi­sat. Jur­mos­ta löy­tyy myös Suo­men ete­läi­sin, to­sin pie­neh­kö, lak­ka­suo. Poh­jois­ta vai­ku­tel­maa täy­den­tää ka­ner­va­num­mi, joka saa elo­kuun lo­pus­sa koko saa­ren heh­ku­maan pu­nai­se­na.

Jur­mon kor­kein koh­ta on run­saat 17 met­riä kor­kea Hög­ber­get. Mah­ti­pon­ti­ses­ta ni­mes­tään huo­li­mat­ta se on toki vuo­rek­si vä­hä­pä­töi­nen, mut­ta kal­li­o­muo­dos­tel­man la­el­ta nä­kee saa­ren yli me­rel­le kaik­kiin il­man­suun­tiin.

Myös täh­ti­tai­vas on Ki­vi­nie­men mu­kaan saa­rel­ta kat­sot­tu­na ai­van eri­tyi­nen. Kos­ka Jur­mo si­jait­see ul­ko­saa­ris­tos­sa, kau­pun­kien va­lot ei­vät ulo­tu sin­ne. Tai­vaan­kan­nen poik­ki voi erot­taa Lin­nun­ra­dan täh­ti­su­mun va­nan, ja kuu­ta­mos­sa saa­ri pal­jas­taa jäl­leen ai­van uu­den­lai­sia, sa­la­pe­räi­siä mai­se­mia. Syy­sil­toi­na seu­dul­la on usein näh­ty myös mo­ni­vä­ri­si­nä ko­ho­a­via re­von­tu­lia.

Asu­tus on tii­vis­ty­nyt saa­ren poh­jois­ran­nal­le ky­lään, jos­sa elää muu­ta­ma asu­kas ym­pä­ri vuo­den. Vie­rai­li­joil­le on tar­jol­la vuok­ra­mök­ke­jä, ja telt­tai­luun on va­rat­tu oma alu­een­sa sa­ta­man toi­sel­ta puo­lel­ta.

Ih­mi­nen on tuo­nut saa­rel­le myös ne­li­jal­kai­sia asuk­kai­ta, jot­ka liik­ku­vat saa­rel­la va­paas­ti. Ylä­maan­kar­ja viih­tyy omis­sa olois­saan, mut­ta ute­li­aat al­pa­kat saat­ta­vat vä­lil­lä poi­ke­ta tar­kis­ta­maan, mitä ih­mi­set puu­haa­vat.

Saa­ren mo­ni­muo­toi­suut­ta se­lit­tää osin sen syn­ty­his­to­ria, joka ulot­tuu vii­mei­sim­pään jää­kau­teen. Jää­ti­kön su­la­mis­ve­sien kul­jet­ta­mis­ta maa-ai­nek­sis­ta muo­dos­tui­vat Sal­paus­se­län har­jut, ja Jur­mo on kol­man­nen Sal­paus­se­län ete­läi­nen jat­ke. Jur­mo on­kin kes­kel­tä sel­ke­äs­ti hiu­kan ko­hol­la ja ran­nat kaar­tu­vat loi­vas­ti. Luon­non voi­ma nä­kyy täl­lä kum­mal­li­sel­la saa­rel­la vä­ke­vä­nä.

Kanervanummen keskellä voi törmätä alpakoihin, jotka kulkevat saarella vapaasti.

Sampo Kiviniemi

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja tuo­tet­tiin yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa. Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 7/2017.

Lue myös:

Kuu­ran kau­neut­ta La­na­kos­kel­la