Mik­si Ete­lä­man­ner­ta kan­nat­taa tut­kia?

Ete­lä­man­ner on niin kau­ka­na kai­kes­ta ih­mis­toi­min­nas­ta, et­tä sen pi­täi­si ol­la täy­sin kos­ke­ma­ton. Sik­si siel­lä on pe­ri­aat­tees­sa mah­dol­lis­ta tut­kia sitä, mi­ten luon­non tu­li­si toi­mia. Ete­lä­man­te­reel­ta löy­tyy myös täy­sin ai­nut­laa­tui­sia la­je­ja ja eko­sys­tee­me­jä, eten­kin me­res­tä. Ih­mi­sen toi­min­nan vai­ku­tuk­set yl­tä­vät kui­ten­kin myös sin­ne, ja uh­kis­ta suu­rin on il­mas­ton­muu­tos. Jos se nä­kyy jopa näin kau­ka­na ih­mi­sis­tä ja ih­mis­ten tuot­ta­mis­ta pääs­töis­tä, mi­ten paha ti­lan­ne on­kaan esi­mer­kik­si Suo­mes­sa tai Itä­me­res­sä? Li­säk­si Ete­lä­man­te­reel­la on ai­van kes­kei­nen roo­li koko maa­pal­lon kan­nal­ta, kos­ka siel­lä syn­ty­vät suu­ret val­ta­me­ri­vir­rat, jot­ka vai­kut­ta­vat koko pla­nee­tan il­mas­toon.

Mitä ret­ki­kun­nan tut­ki­muk­sel­la ta­voi­tel­laan?

Jo ryh­män en­sim­mäi­sen tut­ki­mus­mat­kan ta­voit­tee­na vuon­na 2001 oli tut­kia me­ri­jään vai­ku­tus­ta Ete­lä­man­te­re­reen ran­nik­koa lä­hel­lä ole­viin poh­ja­e­ko­sys­tee­mei­hin, nii­den mo­ni­muo­toi­suu­teen ja toi­min­taan. Uu­si ret­ki­kun­ta on jat­ku­moa täl­le pro­jek­til­le. Tut­ki­muk­sen an­si­os­ta pys­ty­tään ker­to­maan, mitä on ta­pah­tu­nut ja mitä voi olet­taa vie­lä ta­pah­tu­van. Se toi­mii toi­vot­ta­vas­ti he­rä­tys­kel­lo­na meil­le kai­kil­le niin, et­tä teem­me kaik­kem­me il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­sek­si.

Mitä uut­ta tie­toa tut­ki­mus on tä­hän men­nes­sä tuot­ta­nut?

On ai­nut­laa­tuis­ta, et­tä il­mas­ton­muu­tok­ses­ta on ole­mas­sa täl­lais­ta en­nen ja jäl­keen -tie­toa. Jo nyt tie­de­tään, et­tä Ete­lä­man­te­reen ran­nik­ko­jään al­la ole­va ym­pä­ris­tö ei ole­kaan muut­tu­ma­ton. Kun me­ri­jää ohe­nee ja sen laa­juus pie­ne­nee, me­reen pää­see en­tis­tä enem­män au­rin­gon­va­loa, jol­loin plank­ton­le­vien mää­rä li­sään­tyy. Sil­loin poh­ja­e­läi­met saa­vat pal­jon enem­män ruo­kaa kuin ai­kai­sem­min. Se puo­les­taan on joh­ta­nut sii­hen, et­tä eläin­ten lu­ku­mää­rä ja bi­o­mas­sa on li­sään­ty­nyt ly­hy­es­sä ajas­sa voi­mak­kaas­ti. Koko eko­sys­tee­mi voi muut­tua täy­sin ar­vaa­mat­to­mal­la ta­val­la.

Mitä lä­pi­mur­toa odo­tat­te?

Jo vuon­na 2001 ke­rät­tiin näyt­tei­tä, jois­ta ana­ly­soi­tiin hii­len ja ty­pen py­sy­viä iso­toop­pe­ja. Nii­den avul­la pys­ty­tään sel­vit­tä­mään, mi­ten ra­vin­to­verk­ko ra­ken­tuu eli kuka syö ke­net. Sa­man­lai­sia näyt­tei­tä on ke­rät­ty sa­mois­ta pai­kois­ta myös vuo­si­na 2002, 2009 ja nyt 2017, ja nii­tä ana­ly­soi­daan par­hail­laan la­bo­ra­to­ri­os­sa. Jos uu­det näyt­teet osoit­ta­vat, et­tä ra­vin­to­verk­ko on muut­tu­nut vain muu­ta­mas­sa vuo­des­sa, ky­sees­sä oli­si ai­nut­laa­tui­nen tut­ki­mus­tu­los ja osoi­tus sii­tä, et­tä Ete­lä­man­te­reen ran­nik­ko­ve­sien eko­sys­tee­mi on il­mas­ton­muu­tok­sen myö­tä to­si­aan­kin muut­tu­mas­sa.

Mitä tut­ki­mus­koh­tees­tan­ne ei yleen­sä tie­de­tä?

Ai­ka har­va tie­tää, mi­ten pal­jon elä­mää me­ren­poh­jas­ta löy­tyy jopa Ete­lä­man­te­reen ran­nik­ko­ve­sis­sä. Pin­nan ylä­puo­lel­la on toki ping­vii­ne­jä ja hyl­kei­tä, mut­ta pin­nan ala­puo­lel­la avau­tuu ai­van ai­nut­laa­tui­nen maa­il­ma, jos­sa vesi on kris­tal­lin­kir­kas­ta ja me­ren­poh­ja ku­hi­see eläi­miä.

Mitä tut­ki­muk­seen­ne liit­ty­vää opet­te­let­te par­hail­laan?

Itä­me­ren alu­eel­la ko­et­tiin ke­säl­lä 2018 en­nen­nä­ke­mät­tö­miä hel­le­aal­to­ja. Uu­sien au­to­maat­tis­ten mit­taus­lait­tei­den an­si­os­ta meil­lä on en­sim­mäis­tä ker­taa tark­kaa tie­toa sii­tä, mi­ten läm­min­tä Itä­me­res­sä oi­ke­as­ti oli. Alam­me nyt tut­kia, kuin­ka il­mas­ton­muu­tok­seen liit­ty­vät epi­so­di­set ta­pah­tu­mat ku­ten hel­teet ja myrs­kyt vai­kut­ta­vat Itä­me­ren ja var­sin­kin sen ran­ni­kon­lä­hei­sen eko­sys­tee­min toi­min­taan.

Mitä lu­et­ta­vaa tai kat­sot­ta­vaa ai­hees­ta suo­sit­te­let­te?

Tämä on kli­see, mut­ta Da­vid At­ten­bo­rough on teh­nyt val­ta­van ar­vo­kas­ta työ­tä tuo­mal­la luon­non, sen ih­meet ja myös sen uh­ka­ku­vat ih­mis­ten olo­huo­nei­siin ja tie­toi­suu­teen. Sii­tä, mis­tä ei tie­dä, ei myös­kään voi vä­lit­tää. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä tut­ki­jat ker­to­vat tut­ki­muk­sis­taan suu­rel­le ylei­söl­le. Kaik­kien me­res­tä kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti kat­soa myös BBC:n tuot­ta­ma luon­to­do­ku­ment­ti­sar­ja Blue Pla­net II. Ja toki Fa­ce­book-si­vul­tam­me Scien­ce Un­der the Ice löy­tyy mie­len­kiin­tois­ta kat­sot­ta­vaa ja lu­et­ta­vaa!

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 1/2019.

Lue myös:

Maa­il­man pi­sin va­el­lus

Lu­men ja jään san­ka­rit