Se­ne­gal si­jait­see Län­si-Af­ri­kas­sa, ja sen 15-mil­joo­nai­ses­ta vä­es­tös­tä 96 pro­sent­tia on mus­li­me­ja. Ra­di­kaa­li-is­la­mis­tit ovat ol­leet ak­tii­vi­sia lä­hei­ses­sä Sa­ha­ras­sa. Täl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä he ovat val­lan­neet alu­ei­ta Se­ne­ga­lin naa­pu­ri­maan Ma­lin poh­jois- ja kes­ki­o­sis­sa. Län­si-Af­ri­kas­sa Ni­ge­ri­aa, Ka­me­ru­nia ja Bur­ki­na Fa­soa ter­ro­ri­soi Boko Ha­ram, Itä-Af­ri­kas­sa So­ma­li­aa al-Sha­baab.

Myös Se­ne­ga­lis­sa on pal­jon nuo­ria mie­hiä, joil­la ei ole elä­mäs­sään töi­tä ei­kä suun­taa. Sil­ti maa­ta pi­de­tään alu­een va­kaut­ta­va­na voi­ma­na. Val­lan­kaap­pauk­sia ei ole ko­et­tu, ja ete­läi­sen Ca­sa­man­cen alu­een se­pa­ra­tis­ti­kuo­hun­nan laan­nut­tua se­ne­ga­li­lai­set ovat elä­neet et­ni­ses­tä ja us­kon­nol­li­ses­ta kir­jos­ta huo­li­mat­ta val­ta­o­sin so­vus­sa. Kris­ti­tyt ja mus­li­mit viet­tä­vät yh­des­sä jou­lua ja is­la­mi­lais­ta uh­ri­juh­laa. Jos­kus he avi­oi­tu­vat kes­ke­nään.

Va­kau­des­ta on pit­käl­ti kiit­tä­mi­nen suu­fi­vel­jes­kun­tia, jot­ka vas­tus­ta­vat ää­ri­ai­nek­sia saar­naa­mal­la rau­haa ja su­vait­se­vuut­ta. Lä­hes kaik­ki se­ne­ga­li­lai­set edus­ta­vat sun­ni­lai­sen is­la­min suu­fi­lais­ta eli su­fi­lais­ta haa­raa.

Suu­fi­lä­he­tys­saar­naa­jat toi­vat is­la­min Se­ne­ga­liin jo 1000-lu­vul­la. Vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa us­kon­to kie­tou­tui yh­teen pai­kal­lis­ten pe­rin­tei­den kans­sa. Suu­fi­lai­suut­ta pi­de­tään avoi­me­na us­kon­to­na, sil­lä se jät­tää run­saas­ti ti­laa se­lit­tä­mät­tö­mäl­le, mys­ti­sel­le ja mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sel­le.

Nel­jä eri­lais­ta vel­jes­kun­taa

Se­ne­ga­lis­sa on nel­jä suu­fi­vel­jes­kun­taa. Ku­kin vel­jes­kun­nis­ta on hiu­kan oman­lai­sen­sa. Kak­si on iso­ja, kak­si pie­nem­piä. Ti­ja­nei­hin kuu­luu noin puo­let Se­ne­ga­lin mus­li­meis­ta, mu­ri­dei­hin kol­man­nes. Qa­di­rei­ta ja la­ye­ne­ja on rei­lus­ti vä­hem­män.

Vel­jes­kun­nat ovat sekä ko­tois­ta et­tä ul­ko­mais­ta al­ku­pe­rää. La­ye­nien ja mu­ri­dien us­ko on syn­ty­nyt Se­ne­ga­lis­sa. Ti­ja­niy­ya-vel­jes­kun­nan puo­les­taan pe­rus­ti muu­an al­ge­ri­a­lai­nen Ma­ro­kos­sa 1700-lu­vul­la, Qa­di­riy­ya taas juon­taa juu­ren­sa 1100-lu­vun Bag­da­diin.

Ab­dul­lay Laye, is­la­mi­nop­pi­nut eli ma­ra­bu, kuu­luu vel­jes­kun­nis­ta pie­nim­pään, La­ye­niin. La­ye­nit ovat suu­fi­lai­suu­den ru­no­sie­lu­ja. Vä­lil­lä Ab­dul­lay La­yen puhe tuo mie­leen Kii­nan ta­o­lai­suu­den.

”Ra­kas­tam­me luon­toa. Saar­naam­me rau­haa, vii­saut­ta ja yh­teyt­tä toi­siin. Kaik­ki elä­mä on läh­töi­sin ve­des­tä. Kaik­ki elä­mä on läh­töi­sin va­los­ta. Ja se valo elää yhä täs­sä luo­las­sa”, Laye lau­suu me­rel­le kat­so­en.

Kun hän ker­too us­kos­taan, pu­hees­sa ei juu­ri kuu­le yh­ty­mä­koh­tia ra­di­kaa­lien is­la­mis­tien ah­das­mie­li­seen ja vä­ki­val­lan sal­li­vaan is­la­miin.

”He ei­vät ole ym­mär­tä­neet is­la­mia ja käyt­tä­vät sitä vää­rin”, hän lin­jaa.

Myös nai­sia opet­ta­ji­na

Suu­fi­lai­suu­des­sa ko­ros­tuu hen­gel­li­sen opet­ta­jan ja op­pi­laan vä­li­nen suh­de: opet­ta­ja joh­dat­taa seu­raa­jan­sa hen­gel­li­sel­le mat­kal­leen.

Kaik­ki nel­jä suu­fi­vel­jes­kun­taa si­säl­tä­vät myös yl­lä­tyk­siä, joi­ta muis­ta vel­jes­kun­nis­ta ei löy­dy. Esi­mer­kik­si ti­ja­nei­hin kuu­lu­va Zey­da Mous­sou­ko­ro Mbaye on yli 600-jä­se­ni­sen us­kon­nol­li­sen opis­ke­li­ja­yh­dis­tyk­sen suo­je­li­ja. Kos­ka mo­nis­ta opis­ke­li­jois­ta on tul­lut lää­kä­rei­tä, po­lii­tik­ko­ja ja joh­ta­jia, hä­nes­tä on tul­lut vai­ku­tus­val­tai­nen nai­nen.

Ti­ja­nit ovat ai­na suh­tau­tu­neet nai­siin myön­tei­ses­ti, ja nais­ten pap­pis­vih­ki­mys on sal­lit­tu. Jo vuo­si­kym­me­niä sit­ten ti­ja­ni­joh­ta­ja Ib­ra­him Ni­as­se vaa­ti use­as­ti nais­ten eman­si­paa­ti­o­ta. Nai­set opet­ti­vat sil­ti pit­kään vain us­kon­si­sa­ri­aan, ei­vät mie­hiä. Muu­tos koit­ti 1990- ja 2000-lu­vul­la, kun se­ne­ga­li­lai­set abi­tu­rient­ti­mie­het al­koi­vat va­li­ta nai­sia mu­qad­da­moik­seen eli joh­dat­ta­jik­seen.

Zey­da Mous­sou­ko­ro Mba­yen mat­ka on kui­ten­kin ol­lut pit­kä. Hä­net nai­tet­tiin rik­kaal­le ti­mant­ti­kaup­pi­aal­le vain 14-vuo­ti­aa­na. Mies oli kau­kai­nen su­ku­lai­nen ja 26 vuot­ta mor­si­an­ta van­hem­pi. Nuo­ri mor­si­an pel­kä­si puo­li­so­aan. Mies sai kuu­den vai­mon kans­sa kaik­ki­aan 24 las­ta. Nai­mi­sis­sa ole­vis­ta se­ne­ga­li­lai­sis­ta yli kol­man­nes elää mo­ni­a­vi­oi­ses­sa lii­tos­sa.

Sekä Zey­da Mous­sou­ko­ro Mbaye et­tä hä­nen mie­hen­sä oli­vat mus­li­me­ja, mut­ta hei­dän kä­si­tyk­sen­sä is­la­mis­ta ei­vät oli­si voi­neet ol­la kau­em­pa­na toi­sis­taan. Mies oli Ko­raa­nia an­ka­ras­ti tul­kit­se­va, sau­di­a­ra­bi­a­lais­ta us­kon­suun­taa edus­ta­va wah­ha­biit­ti, jol­lai­sia Se­ne­ga­lis­sa on vä­hän.

Hän syn­nyt­ti mie­hel­le seit­se­män las­ta ja kas­vat­ti ai­kui­sik­si myös kuu­si tä­män ai­em­pien vai­mo­jen jäl­ke­läis­tä. Kun mys­ti­set unet voi­mis­tui­vat, hän päät­ti ot­taa pap­pis­vih­ki­myk­sen sa­laa – tie­tä­en, et­tä puo­li­so vas­tus­tai­si asi­aa an­ka­ras­ti. Kun Zey­da Mous­sou­ko­ro Mbaye vii­mein tun­nus­ti asi­an, mies rai­vos­tui.

Si­su­kas nai­nen lai­na­si om­pe­lu­ko­neen ja teki sil­lä vaat­tei­ta, kun­nes ra­hat riit­ti­vät oman atel­jeen avaa­mi­seen. Myö­hem­min hän pe­rus­ti kuu­si kos­me­tiik­kas­tu­di­o­ta. Hän har­joit­taa maan­vil­je­lyä ja kar­jan­hoi­toa, toi­mii ko­ti­kau­pun­kin­sa Ka­o­lac­kin kaup­pa­ka­ma­ris­sa ja on pe­rus­ta­nut val­ti­o­ra­jat ylit­tä­vän lii­ke­nais­ten ver­kos­ton.

Avi­o­mie­hes­tään Zey­da Mous­sou­ko­ro Mbaye ot­ti eron, ja ny­kyi­sin rin­nal­la on uu­si mies. Ys­tä­vä, ku­ten hän sa­noo.

Hä­nen ta­ri­nan­sa on kui­ten­kin poik­keuk­sel­li­nen. Us­kon­to, pe­rin­teet ja per­he­oi­keus mää­rää­vät myös Se­ne­ga­lis­sa nais­ten ase­man, joka on alis­tei­nen mie­hil­le. Sil­ti nai­set liik­ku­vat tääl­lä va­paam­min ja it­se­var­mem­min kuin mo­nis­sa muis­sa mus­li­mi­mais­sa.

Vel­jes­kun­nat ja val­tio yh­teis­työs­sä

Po­liit­ti­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti vai­ku­tus­val­tai­sin ryh­mä Se­ne­ga­lis­sa ovat mu­ri­dit, joil­le työn­te­ko on py­hää. Mu­ri­di on luon­nos­taan yrit­tä­jä ja siir­to­lai­nen, tii­vis­tää muu­an kor­kea-ar­voi­nen ma­ra­bu. Yrit­tä­jyy­den kaut­ta tu­le­vas­ta va­pau­des­ta pu­hui jo vel­jes­kun­nan pe­rus­ta­ja Ah­ma­dou Bam­ba.

Ku­ten La­yen-vel­jes­kun­nan pe­rus­ta­ja Sey­di­na Li­ma­mou Laye, myös Bam­ba syn­tyi siir­to­maa­her­ruu­den ai­kai­seen Se­ne­ga­liin. Hän­kään ei pi­tä­nyt jär­ke­vä­nä tais­tel­la rans­ka­lais­mie­hit­tä­jiä vas­taan. Mut­ta alis­tu­mi­nen? Se ei tul­lut ky­see­seen. Rans­ka­lai­set sai­si­vat kyl­lä hal­li­ta, kun­han he an­tai­si­vat vas­ta­lah­jak­si us­kon­non­va­pau­den.

Alus­sa siir­to­maa­i­sän­nät yrit­ti­vät nu­jer­taa Bam­ban ja lä­het­ti­vät tä­män maan­pa­koon. Se­ne­ga­lin her­ruu­den ta­voit­te­lus­sa Rans­ka tur­vau­tui en­sin pai­kal­li­siin prins­sei­hin ja pääl­li­köi­hin. Pian liit­to­lai­sik­si alet­tiin kui­ten­kin haa­lia hen­gel­li­siä joh­ta­jia, jot­ka oli­vat maal­li­sia joh­ta­jia or­ga­ni­soi­tu­neem­pia. Ma­ra­but kään­si­vät mie­hit­tä­jien käs­ky­jä kie­lel­tä toi­sel­le. Vas­ti­neek­si he sai­vat laa­jan it­se­hal­lin­non ja osan siir­to­maa­ta­lou­den tuo­tois­ta.

Rans­ka vil­je­li län­si­af­rik­ka­lai­sis­sa siir­to­kun­nis­saan eten­kin maa­päh­ki­nöi­tä, jois­ta ja­los­tet­tiin emä­maas­sa saip­pu­aa tai eläin­ten re­hua. Mu­ri­di­joh­ta­jat or­ga­ni­soi­vat us­ko­nyh­tei­sön­sä työp­ri­kaa­teik­si, ja pian vel­jes­kun­ta tuot­ti jo kak­si kol­man­nes­ta siir­to­maan sa­dos­ta.

Maa­päh­ki­nä­sa­dot ei­vät ky­en­neet elät­tä­mään kaik­kia Se­ne­ga­lin vil­je­li­jöi­tä. Kun maa­päh­ki­nän maa­il­man­mark­ki­na­hin­ta ro­mah­ti 1970-lu­vul­la, moni mu­ri­di muut­ti maal­ta Da­ka­riin. Val­ta­o­sas­ta tuli pie­ny­rit­tä­jiä, ja pää­kau­pun­gis­ta kä­sin he le­vit­täy­tyi­vät maa­il­mal­le. Toi­sis­ta koh­ta­lo teki vau­rai­ta, toi­set jäi­vät köy­hyy­teen.

Siir­to­maa­hal­lin­non ja suu­fi­vel­jes­kun­tien vä­lil­le syn­ty­neen yh­teis­kun­ta­so­pi­muk­sen osia so­vel­le­taan yhä. Niin on, vaik­ka siir­to­maa­val­lan kor­va­si vuon­na 1960 it­se­näi­sen Se­ne­ga­lin hal­li­tus, joka ha­lu­si erot­taa us­kon­non ja val­ti­on. Val­ti­o­joh­to suo vel­jes­kun­nil­le pal­jon va­pauk­sia, sil­lä se tie­dos­taa nii­den vai­ku­tus­val­lan.

Osa se­ne­ga­li­lai­sis­ta ar­vos­te­lee voi­mak­kaas­ti hal­li­tuk­sen ja pap­pien yh­teis­työ­tä. He ei­vät kui­ten­kaan ha­lua ni­mien­sä pää­ty­vän leh­teen.

Hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ovat lap­set

Se­ne­ga­lia pi­de­tään af­rik­ka­lai­sen de­mok­ra­ti­an mal­li­op­pi­laa­na, mut­ta kriit­ti­sen kes­kus­te­lun puu­te hei­ken­tää maan ke­hit­ty­mis­tä.

Vel­jes­kun­nil­le myön­ne­tyt suu­ret va­pau­det ja val­von­nan puu­te es­tä­vät uu­dis­tuk­set, joi­ta Se­ne­gal ki­pe­äs­ti kai­pai­si. Ve­ro­tus on vä­häis­tä, ja so­si­aa­li­tur­va ra­ken­tuu su­vun ja vel­jes­kun­tien va­raan. Ve­ro­va­ro­jen puut­tu­es­sa val­ti­ol­la ei edes ole ra­haa so­si­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män luo­mi­seen.

Toi­saal­ta vel­jes­kun­tien mer­ki­tys va­kau­den ja so­si­aa­li­sen yh­teen­kuu­lu­vuu­den ta­kaa­ja­na on suu­ri. Ne toi­mi­vat vä­lit­tä­jä­nä pe­rin­tei­den ja ny­ky­a­jan ris­ti­pai­neis­sa, tar­jo­a­vat ta­lou­del­li­sia ver­kos­to­ja ja tur­vaa sekä saar­naa­vat rau­haa ja su­vait­se­vuut­ta.

Eni­ten ti­lan­tees­ta kär­si­vät yh­teis­kun­nan hei­koim­mat: lap­set.

Mo­net van­hem­mat lä­het­tä­vät lap­sen­sa opis­ke­le­maan Ko­raa­nia daa­raan eli ko­raa­ni­kou­luun. Esi­mer­kik­si ti­ja­ni­pap­pi Ous­man Cis­sél­lä on nel­jä daa­raa, jois­sa asuu yh­teen­sä 200 las­ta. Isän­tä väit­tää las­ten ikä­haa­ru­kak­si 8–20 vuot­ta, mut­ta jot­kut näyt­tä­vät vii­si- tai kuu­si­vuo­ti­ail­ta. Vaat­teet ovat räh­jäi­set, ja mo­nil­la on ihot­tu­maa.

So­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den mu­kaan Cis­sé on vie­lä mel­ko hyvä ma­ra­bu. Pal­jon pa­hem­pi­a­kin kuu­lem­ma on.

Per­heet ei­vät mak­sa opis­ke­lus­ta tai asu­mi­ses­ta, jo­ten las­ten on ka­tet­ta­va omat ku­lun­sa.

”Sa­de­kau­del­la he työs­ken­te­le­vät pel­loil­la­ni, kui­val­la kau­del­la he me­ne­vät ker­jää­mään. Kun­kin on huo­leh­dit­ta­va ruo­kan­sa it­se”, Cis­sé sa­noo. Yli­mää­räi­set ra­hat an­ne­taan hä­nel­le.

Ker­jää­viä ko­raa­ni­kou­lu­lai­sia nä­kee se­ne­ga­li­lais­kau­pun­kien ka­duil­la pal­jon. Ih­mi­soi­keus­jär­jes­tö Hu­man Rights Watc­hin mu­kaan hei­tä on Se­ne­ga­lis­sa vä­hin­tään 100 000.

Lap­set ei­vät opi daa­rois­sa juu­ri­kaan las­ke­maan tai kir­joit­ta­maan. Yh­tä heik­koa on maan vi­ral­li­sen kie­len rans­kan ope­tus. Oi­ke­as­taan ko­raa­ni­kou­luis­sa ei opi­ta mi­tään, mis­tä oli­si myö­hem­min jos­sain am­ma­tis­sa hyö­tyä. Moni lap­sis­ta pää­tyy joka ta­pauk­ses­sa osak­si Se­ne­ga­lin val­ta­vaa työ­vä­es­töä. Sii­hen as­ti he elä­vät kau­ka­na ko­toa, vah­vem­man lain ar­moil­la.

Valo ja var­jo elä­vät to­si­aan jos­kus rin­ta rin­nan.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 7/2019.

Lue myös:

On­ko Ete­lä-Su­da­nil­la tu­le­vai­suut­ta?

Ar­mot­to­man sa­van­nin lap­set