Layenimies katsoo merelle Dakarin Les Almadies’ssa, Afrikan länsipisteessä. Paikalla on suufeille erityinen merkitys.
Christian Bobst
Angela Köckritz
Senegal sijaitsee Länsi-Afrikassa, ja sen 15-miljoonaisesta väestöstä 96 prosenttia on muslimeja. Radikaali-islamistit ovat olleet aktiivisia läheisessä Saharassa. Tällä vuosikymmenellä he ovat vallanneet alueita Senegalin naapurimaan Malin pohjois- ja keskiosissa. Länsi-Afrikassa Nigeriaa, Kamerunia ja Burkina Fasoa terrorisoi Boko Haram, Itä-Afrikassa Somaliaa al-Shabaab.
Myös Senegalissa on paljon nuoria miehiä, joilla ei ole elämässään töitä eikä suuntaa. Silti maata pidetään alueen vakauttavana voimana. Vallankaappauksia ei ole koettu, ja eteläisen Casamancen alueen separatistikuohunnan laannuttua senegalilaiset ovat eläneet etnisestä ja uskonnollisesta kirjosta huolimatta valtaosin sovussa. Kristityt ja muslimit viettävät yhdessä joulua ja islamilaista uhrijuhlaa. Joskus he avioituvat keskenään.
Vakaudesta on pitkälti kiittäminen suufiveljeskuntia, jotka vastustavat ääriaineksia saarnaamalla rauhaa ja suvaitsevuutta. Lähes kaikki senegalilaiset edustavat sunnilaisen islamin suufilaista eli sufilaista haaraa.
Suufilähetyssaarnaajat toivat islamin Senegaliin jo 1000-luvulla. Vuosisatojen saatossa uskonto kietoutui yhteen paikallisten perinteiden kanssa. Suufilaisuutta pidetään avoimena uskontona, sillä se jättää runsaasti tilaa selittämättömälle, mystiselle ja mielikuvitukselliselle.
Neljä erilaista veljeskuntaa
Senegalissa on neljä suufiveljeskuntaa. Kukin veljeskunnista on hiukan omanlaisensa. Kaksi on isoja, kaksi pienempiä. Tijaneihin kuuluu noin puolet Senegalin muslimeista, murideihin kolmannes. Qadireita ja layeneja on reilusti vähemmän.
Veljeskunnat ovat sekä kotoista että ulkomaista alkuperää. Layenien ja muridien usko on syntynyt Senegalissa. Tijaniyya-veljeskunnan puolestaan perusti muuan algerialainen Marokossa 1700-luvulla, Qadiriyya taas juontaa juurensa 1100-luvun Bagdadiin.
Abdullay Laye, islaminoppinut eli marabu, kuuluu veljeskunnista pienimpään, Layeniin. Layenit ovat suufilaisuuden runosieluja. Välillä Abdullay Layen puhe tuo mieleen Kiinan taolaisuuden.
”Rakastamme luontoa. Saarnaamme rauhaa, viisautta ja yhteyttä toisiin. Kaikki elämä on lähtöisin vedestä. Kaikki elämä on lähtöisin valosta. Ja se valo elää yhä tässä luolassa”, Laye lausuu merelle katsoen.
Kun hän kertoo uskostaan, puheessa ei juuri kuule yhtymäkohtia radikaalien islamistien ahdasmieliseen ja väkivallan sallivaan islamiin.
”He eivät ole ymmärtäneet islamia ja käyttävät sitä väärin”, hän linjaa.
Myös naisia opettajina
Suufilaisuudessa korostuu hengellisen opettajan ja oppilaan välinen suhde: opettaja johdattaa seuraajansa hengelliselle matkalleen.
Kaikki neljä suufiveljeskuntaa sisältävät myös yllätyksiä, joita muista veljeskunnista ei löydy. Esimerkiksi tijaneihin kuuluva Zeyda Moussoukoro Mbaye on yli 600-jäsenisen uskonnollisen opiskelijayhdistyksen suojelija. Koska monista opiskelijoista on tullut lääkäreitä, poliitikkoja ja johtajia, hänestä on tullut vaikutusvaltainen nainen.
Tijanit ovat aina suhtautuneet naisiin myönteisesti, ja naisten pappisvihkimys on sallittu. Jo vuosikymmeniä sitten tijanijohtaja Ibrahim Niasse vaati useasti naisten emansipaatiota. Naiset opettivat silti pitkään vain uskonsisariaan, eivät miehiä. Muutos koitti 1990- ja 2000-luvulla, kun senegalilaiset abiturienttimiehet alkoivat valita naisia muqaddamoikseen eli johdattajikseen.
Zeyda Moussoukoro Mbayen matka on kuitenkin ollut pitkä. Hänet naitettiin rikkaalle timanttikauppiaalle vain 14-vuotiaana. Mies oli kaukainen sukulainen ja 26 vuotta morsianta vanhempi. Nuori morsian pelkäsi puolisoaan. Mies sai kuuden vaimon kanssa kaikkiaan 24 lasta. Naimisissa olevista senegalilaisista yli kolmannes elää moniavioisessa liitossa.
Sekä Zeyda Moussoukoro Mbaye että hänen miehensä olivat muslimeja, mutta heidän käsityksensä islamista eivät olisi voineet olla kauempana toisistaan. Mies oli Koraania ankarasti tulkitseva, saudiarabialaista uskonsuuntaa edustava wahhabiitti, jollaisia Senegalissa on vähän.
Hän synnytti miehelle seitsemän lasta ja kasvatti aikuisiksi myös kuusi tämän aiempien vaimojen jälkeläistä. Kun mystiset unet voimistuivat, hän päätti ottaa pappisvihkimyksen salaa – tietäen, että puoliso vastustaisi asiaa ankarasti. Kun Zeyda Moussoukoro Mbaye viimein tunnusti asian, mies raivostui.
Sisukas nainen lainasi ompelukoneen ja teki sillä vaatteita, kunnes rahat riittivät oman ateljeen avaamiseen. Myöhemmin hän perusti kuusi kosmetiikkastudiota. Hän harjoittaa maanviljelyä ja karjanhoitoa, toimii kotikaupunkinsa Kaolackin kauppakamarissa ja on perustanut valtiorajat ylittävän liikenaisten verkoston.
Aviomiehestään Zeyda Moussoukoro Mbaye otti eron, ja nykyisin rinnalla on uusi mies. Ystävä, kuten hän sanoo.
Hänen tarinansa on kuitenkin poikkeuksellinen. Uskonto, perinteet ja perheoikeus määräävät myös Senegalissa naisten aseman, joka on alisteinen miehille. Silti naiset liikkuvat täällä vapaammin ja itsevarmemmin kuin monissa muissa muslimimaissa.
Veljeskunnat ja valtio yhteistyössä
Poliittisesti ja taloudellisesti vaikutusvaltaisin ryhmä Senegalissa ovat muridit, joille työnteko on pyhää. Muridi on luonnostaan yrittäjä ja siirtolainen, tiivistää muuan korkea-arvoinen marabu. Yrittäjyyden kautta tulevasta vapaudesta puhui jo veljeskunnan perustaja Ahmadou Bamba.
Kuten Layen-veljeskunnan perustaja Seydina Limamou Laye, myös Bamba syntyi siirtomaaherruuden aikaiseen Senegaliin. Hänkään ei pitänyt järkevänä taistella ranskalaismiehittäjiä vastaan. Mutta alistuminen? Se ei tullut kyseeseen. Ranskalaiset saisivat kyllä hallita, kunhan he antaisivat vastalahjaksi uskonnonvapauden.
Alussa siirtomaaisännät yrittivät nujertaa Bamban ja lähettivät tämän maanpakoon. Senegalin herruuden tavoittelussa Ranska turvautui ensin paikallisiin prinsseihin ja päälliköihin. Pian liittolaisiksi alettiin kuitenkin haalia hengellisiä johtajia, jotka olivat maallisia johtajia organisoituneempia. Marabut käänsivät miehittäjien käskyjä kieleltä toiselle. Vastineeksi he saivat laajan itsehallinnon ja osan siirtomaatalouden tuotoista.
Ranska viljeli länsiafrikkalaisissa siirtokunnissaan etenkin maapähkinöitä, joista jalostettiin emämaassa saippuaa tai eläinten rehua. Muridijohtajat organisoivat uskonyhteisönsä työprikaateiksi, ja pian veljeskunta tuotti jo kaksi kolmannesta siirtomaan sadosta.
Maapähkinäsadot eivät kyenneet elättämään kaikkia Senegalin viljelijöitä. Kun maapähkinän maailmanmarkkinahinta romahti 1970-luvulla, moni muridi muutti maalta Dakariin. Valtaosasta tuli pienyrittäjiä, ja pääkaupungista käsin he levittäytyivät maailmalle. Toisista kohtalo teki vauraita, toiset jäivät köyhyyteen.
Siirtomaahallinnon ja suufiveljeskuntien välille syntyneen yhteiskuntasopimuksen osia sovelletaan yhä. Niin on, vaikka siirtomaavallan korvasi vuonna 1960 itsenäisen Senegalin hallitus, joka halusi erottaa uskonnon ja valtion. Valtiojohto suo veljeskunnille paljon vapauksia, sillä se tiedostaa niiden vaikutusvallan.
Osa senegalilaisista arvostelee voimakkaasti hallituksen ja pappien yhteistyötä. He eivät kuitenkaan halua nimiensä päätyvän lehteen.
Heikoimmassa asemassa ovat lapset
Senegalia pidetään afrikkalaisen demokratian mallioppilaana, mutta kriittisen keskustelun puute heikentää maan kehittymistä.
Veljeskunnille myönnetyt suuret vapaudet ja valvonnan puute estävät uudistukset, joita Senegal kipeästi kaipaisi. Verotus on vähäistä, ja sosiaaliturva rakentuu suvun ja veljeskuntien varaan. Verovarojen puuttuessa valtiolla ei edes ole rahaa sosiaaliturvajärjestelmän luomiseen.
Toisaalta veljeskuntien merkitys vakauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaajana on suuri. Ne toimivat välittäjänä perinteiden ja nykyajan ristipaineissa, tarjoavat taloudellisia verkostoja ja turvaa sekä saarnaavat rauhaa ja suvaitsevuutta.
Eniten tilanteesta kärsivät yhteiskunnan heikoimmat: lapset.
Monet vanhemmat lähettävät lapsensa opiskelemaan Koraania daaraan eli koraanikouluun. Esimerkiksi tijanipappi Ousman Cisséllä on neljä daaraa, joissa asuu yhteensä 200 lasta. Isäntä väittää lasten ikähaarukaksi 8–20 vuotta, mutta jotkut näyttävät viisi- tai kuusivuotiailta. Vaatteet ovat rähjäiset, ja monilla on ihottumaa.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan Cissé on vielä melko hyvä marabu. Paljon pahempiakin kuulemma on.
Perheet eivät maksa opiskelusta tai asumisesta, joten lasten on katettava omat kulunsa.
”Sadekaudella he työskentelevät pelloillani, kuivalla kaudella he menevät kerjäämään. Kunkin on huolehdittava ruokansa itse”, Cissé sanoo. Ylimääräiset rahat annetaan hänelle.
Kerjääviä koraanikoululaisia näkee senegalilaiskaupunkien kaduilla paljon. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan heitä on Senegalissa vähintään 100 000.
Lapset eivät opi daaroissa juurikaan laskemaan tai kirjoittamaan. Yhtä heikkoa on maan virallisen kielen ranskan opetus. Oikeastaan koraanikouluissa ei opita mitään, mistä olisi myöhemmin jossain ammatissa hyötyä. Moni lapsista päätyy joka tapauksessa osaksi Senegalin valtavaa työväestöä. Siihen asti he elävät kaukana kotoa, vahvemman lain armoilla.
Valo ja varjo elävät tosiaan joskus rinta rinnan.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan GEO-lehdessä 7/2019.
Lue myös:
Kaakaopuun hedelmä sisältää kymmeniä siemeniä eli kaakaopapuja, joista kaakaojauhe valmistetaan.
iStock
Härkäsammakko syö liikaa ja tuo sienitaudin.
Yiming Li
Maan pinnalla korkeimmat vuoret kohoavat yli kahdeksan kilometrin korkeuteen.
Unsplash
Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.
DESY / Lucid Berlin
Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.
Hanna Linnakko
Kaakaopuun hedelmä sisältää kymmeniä siemeniä eli kaakaopapuja, joista kaakaojauhe valmistetaan.
iStock
Härkäsammakko syö liikaa ja tuo sienitaudin.
Yiming Li
Maan pinnalla korkeimmat vuoret kohoavat yli kahdeksan kilometrin korkeuteen.
Unsplash
Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.
DESY / Lucid Berlin
Janne Hiedanniemi (alh.), Tuomas Hiedanniemi ja Kari Saarilahti kuvattiin päiväkoti Vaahterassa Helsingissä.
Hanna Linnakko
Aineenvaihduntaa tutkittiin aivokuvausten avulla.
Matt Miller
Tukkasotkia pesii Suomenojalla parikymmentä paria.
Esa Mälkönen
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2