Kielikunnan syntyyn vaikuttaneet hirssit kuuluvat ihmiskunnan vanhimpiin viljelykasveihin. Kuva on Taiwanista.
Chih-hung Yang
Petri Riikonen
Sinotiibetiläinen kielikunta on 1,4 miljardilla puhujallaan maailman toiseksi suurin kielikunta. Siihen kuuluu noin 500 itä- ja eteläaasialaista kieltä, esimerkiksi mandariinikiina, tiibet, šerpa ja burma.
On kiistelty siitä, saiko kielikunta alkunsa Kiinassa, missä sillä on eniten puhujia, vai Koillis-Intiassa, missä sen kielikirjo on suurin. Todennäköisimmin se syntyi noin 7 200 vuotta sitten Pohjois-Kiinassa Keltaisenjoen hirssinviljelyalueella, esittää nyt kansainvälinen tutkijaryhmä PNAS-lehdessä.
Tutkijat rakensivat tietokonelaskelmin kielten mahdollisia sukupuita ja vertasivat tuloksia sanastoon ja arkeologisiin löytöihin. Alkukodissa puhuttiin hirssistä, sioista ja lampaista. Kun kielet alkoivat levitä lännemmäksi ja etelämmäksi, mukaan tulivat riisi, nauta ja hevonen.
Sinotiibetiläistä kielikuntaa suurempi on nykyisin vain indoeurooppalainen kielikunta, jolla on 3,2 miljardia puhujaa. Siihen kuuluvat esimerkiksi Intian hindi ja Iranin farsi sekä Euroopan useimmat kielet kreikasta venäjään ja ranskasta ruotsiin.
Lue tutkimuksesta englanniksi lisää täällä
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 8/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2