Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Teiden nimet Arizonan Sky Villagessa on valittu tarkkaan. Mukava lenkki kylän halki kulkee Taivaanmaisemareittiä pitkin Linnunradan kautta Hubblentielle.

Teiden nimet Arizonan Sky Villagessa on valittu tarkkaan. Mukava lenkki kylän halki kulkee Taivaanmaisemareittiä pitkin Linnunradan kautta Hubblentielle.

Fabian Weiss

Mar­tin Schlak

3.4.2019

Tähtikylä Arizonan aavikolla

Tähtiharrastajat ovat pystyttäneet kauas Arizonan aavikolle oman kylän. Yhteisöllä on kaksi tärkeää sääntöä: sammuta ulkovalot ja vedä verhot kiinni.

Yön pi­meys las­keu­tuu kirk­kaa­na mar­ras­kuun il­ta­na Ari­zo­nan aa­vi­kon yl­le, ja Jack New­ton is­tuu nel­jän päi­väl­lis­vie­raan­sa kans­sa ruo­ka­pöy­däs­sä. Hän lu­si­koi jää­te­lön­sä lop­puun, kää­rii lau­ta­sen­sa al­la ol­leen tab­le­tin rul­lal­le ja pyö­rit­te­lee tyh­jää juo­ma­la­sia kä­sis­sään. Kun ku­kaan ei vie­lä­kään lii­kah­da, hän nou­see pöy­däs­tä ja sa­noo: ”Mi­nun on aloi­tet­ta­va mit­tauk­se­ni”.

New­ton ai­koo ot­taa sa­ma­na yö­nä tai­vaas­ta 300 ku­vaa ja et­siä niis­tä su­per­no­via eli rä­jäh­tä­viä täh­tiä. Hän­tä pi­de­tään har­ras­ta­ja­pii­reis­sä yh­des­sä nel­jän yh­teis­työ­kump­pa­nin­sa kans­sa maa­il­man me­nes­tyk­sek­käim­pä­nä su­per­no­vien löy­tä­jä­nä.

New­ton pai­naa pää­hän­sä lip­pik­sen, jon­ka li­pas­sa on kak­si pu­nais­ta le­diä, ja ka­pu­aa ob­ser­va­to­ri­oon­sa joh­ta­vat 14 por­ras­ta. Hän avaa tie­to­ko­nees­taan oh­jel­man, jol­la hän pys­tyy kau­ko-oh­jaa­maan kol­mea te­les­koop­pi­aan, ja klik­kaa käyn­nis­tys­nap­pu­laa. Yk­si lait­teis­ta aset­tuu su­ris­ten ase­miin.

New­to­nin talo si­jait­see laa­jal­la ta­san­gol­la, jol­la kas­vaa kui­vaa hei­nik­koa ja kak­tuk­sia ja jol­la viih­ty­vät täh­tien tii­rai­li­joi­den li­säk­si lä­hin­nä kalk­ka­ro­käär­meet. Ta­lol­ta läh­tee so­ra­tie, joka ka­to­aa muu­ta­man met­rin pääs­sä sank­kaan pi­mey­teen. Tie yh­dis­tää toi­siin­sa pa­ri­kym­men­tä yk­si­ker­rok­sis­ta ta­loa, jois­ta useim­mis­sa on oma ob­ser­va­to­rio. Ta­lot si­jait­se­vat niin kau­ka­na toi­sis­taan, et­tä asuk­kaat vie­rai­le­vat toi­sen­sa luo­na yleen­sä au­tol­la. Taa­ja­man nimi on Sky Vil­la­ge, Tai­vas­ky­lä, ja Jack New­ton on yk­si sen pe­rus­ta­jis­ta.

Pa­koon va­lo­saas­tet­ta

Nel­jä vii­des­tä poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­ses­ta asuu pai­kas­sa, jos­sa ei pys­ty nä­ke­mään Lin­nun­ra­taa, kos­ka kei­no­va­lo va­lai­see tai­vas­ta lii­kaa. Joka vuo­si kau­pun­kien ja ky­lien va­lo­ke­hät laa­je­ne­vat niin Ame­ri­kas­sa kuin Eu­roo­pas­sa­kin.

Il­man kei­no­va­loa ny­kyi­nen elä­mäm­me oli­si mah­do­ton­ta, mut­ta täh­ti­tie­tei­li­jät se te­kee toi­met­to­mik­si. Jos voi näh­dä vain kirk­kaim­mat tai­vaan­kap­pa­leet, ku­ten Ve­nuk­sen, Ju­pi­te­rin, Si­riuk­sen ja Al­fa Cen­tau­rin, ei pys­ty enää te­ke­mään löy­tö­jä.

Kun ka­na­da­lai­nen Jack New­ton vuo­si­tu­han­nen alus­sa et­si täy­del­lis­tä paik­kaa täh­tien tark­kai­luun, hän aset­ti sil­le kol­me eh­toa: öi­sin piti ol­la pi­me­ää ja tal­vi­sin läm­min­tä, ja tont­ti­maa­ta piti ol­la myy­tä­vä­nä riit­tä­väs­ti.

New­ton ei suin­kaan ha­lun­nut asua aa­vi­kol­la yk­si­nään. Hä­nen mie­les­sään siin­si täh­ti­tie­tei­li­jöi­den kylä, jon­ka asuk­kaat luo­pui­si­vat va­paa­eh­toi­ses­ti ul­ko­va­lois­ta ja ajai­si­vat yöl­lä au­tol­laan pel­kin park­ki­va­loin. He lai­nai­si­vat toi­sil­leen työ­ka­lu­ja ja aloit­tai­si­vat il­lal­lis­kut­sut jo vii­del­tä, jot­ta jäl­ki­ruo­ka oli­si syö­ty au­rin­gon­las­kuun men­nes­sä.

Ari­zo­nan Tuc­so­nis­sa jär­jes­tet­tiin tal­vel­la 2001 täh­ti­har­ras­ta­jien ko­kous. Kun New­ton oli pa­laa­mas­sa siel­tä ko­tiin, hän kat­se­li len­to­ko­nees­ta pal­jol­ti asu­ma­ton­ta osa­val­ti­o­ta. Sil­loin hän oi­val­si, et­tä hä­nen et­si­män­sä paik­ka löy­tyi­si jos­tain hä­nen ala­puo­lel­taan.

Ko­tiin pääs­ty­ään hän la­ta­si in­ter­ne­tis­tä va­lo­saas­te­kar­tan, jos­sa Poh­jois-Ame­ri­kan kau­pun­git le­vit­täy­ty­vät pi­mey­teen kirk­kai­na läis­ki­nä. Hän tut­ki, mi­hin läis­kien vä­liin jää­vis­tä pi­meis­tä seu­duis­ta pää­si­si au­tol­la. Täl­löin hä­nen sil­miin­sä osui Chi­ri­ca­hua-ni­mi­nen vuo­ris­to.

Vuor­ten juu­rel­la oli pie­ni kylä ni­mel­tä Por­tal. New­ton sai tie­tää, et­tä lä­his­töl­lä oli maa­ta myy­tä­vä­nä. Hän palk­ka­si ra­ken­nus­fir­man asen­ta­maan au­ti­o­maa­han ve­si­joh­dot, pu­he­lin­lin­jan ja no­pe­an in­ter­ne­tyh­tey­den. Yri­tys ra­ken­si tiet ja an­toi niil­le sel­lai­sia ni­miä kuin South Mil­ky Way ja South Star­light Drive. New­ton mark­ki­noi ky­lään­sä täh­ti­har­ras­ta­jien ko­kouk­sis­sa ja juh­lis­sa ja ke­rä­si kiin­nos­tu­neis­ta ni­mi­lis­taa. Kun lupa-asi­at oli­vat kun­nos­sa, hän soit­ti lis­tan läpi. Kaik­ki 33 tont­tia kä­vi­vät kau­pak­si yh­des­sä vii­kon­lo­pus­sa.

Su­per­no­van met­säs­tys

Su­per­no­va­rä­jäh­dys al­kaa, kun täh­den polt­to­ai­ne käy vä­hiin. Täh­den kes­kus­tan ko­vas­sa pai­nees­sa ja kuu­muu­des­sa vety-yti­met yh­ty­vät he­liu­mik­si, mut­ta vä­hi­tel­len vety hu­pe­nee. Ras­kai­den, yli kah­dek­san Au­rin­gon mas­sais­ten täh­tien si­suk­sis­sa he­lium al­kaa täl­löin kiih­ty­vään tah­tiin fuu­si­oi­tua yhä pai­na­vam­mik­si al­ku­ai­neik­si. Lop­pu­tuo­te on pää­a­si­as­sa rau­taa. Vii­mei­set fuu­si­o­re­ak­ti­ot ete­ne­vät yhä kiih­ke­äm­min ja ovat ohi päi­väs­sä.

Sit­ten käyn­nis­tyy kos­mi­nen näy­tel­mä.

Täh­den si­sus jääh­tyy, ja sa­mal­la pai­ne hel­lit­tää. Täh­den ydin lu­his­tuu, ja sen ul­ko­ker­rok­set sin­kou­tu­vat pai­no­voi­man kiih­dyt­tä­mi­nä koh­ti ydin­tä. Lu­his­tu­mi­ses­sa va­pau­tuu val­ta­vas­ti ener­gi­aa, joka le­vi­ää ym­pä­ris­töön osit­tain sä­tei­ly­nä, osit­tain pai­ne­aal­to­na ja raas­taa täh­den ul­ko­kuo­ren mu­kaan­sa. Täh­ti rä­jäh­tää ja lois­taa muu­ta­man päi­vän kirk­kaam­min kuin koko ko­ti­ga­lak­sin­sa.

Kil­pa­juok­su löy­döis­tä

Tus­kin mil­lään muul­la tie­tee­na­lal­la har­ras­te­li­jat ovat teh­neet yh­tä pal­jon mul­lis­ta­via ha­vain­to­ja kuin täh­ti­tie­tees­sä.

Ih­mi­nen piti vuo­si­sa­to­ja Maa­ta ju­ma­lal­li­sen jär­jes­tyk­sen kes­kuk­se­na. Kau­ko­put­ken kek­si­mi­nen 1600-lu­vun alus­sa ky­see­na­lais­ti ih­mi­sen ase­man kos­mok­ses­sa ai­van uu­del­la ta­val­la.

Työs­ken­nel­les­sään Ita­li­an Pa­do­vas­sa yli­o­pis­ton ma­te­ma­tii­kan opet­ta­ja­na Ga­li­leo Ga­li­lei suun­ta­si uu­den inst­ru­men­tin Ju­pi­te­riin ja löy­si sen lä­het­ty­vil­tä nel­jä uut­ta ”täh­teä”. Ne il­mes­tyi­vät ja ka­to­si­vat nä­ky­vis­tä jak­sol­li­ses­ti, mis­tä Ga­li­lei päät­te­li nii­den ole­van Ju­pi­te­ria kier­tä­viä kui­ta. Tämä ei so­pi­nut maa­kes­kei­seen maa­il­man­ku­vaan.

Ha­vain­to­jen pe­rus­teel­la Ga­li­lei pää­tyi tu­ke­maan Ni­ko­laus Ko­per­ni­kuk­sen nä­ke­mys­tä, jon­ka mu­kaan maa­pal­lo kier­tää Au­rin­koa ei­kä päin­vas­toin. Tä­män jäl­keen Maa oli au­rin­ko­kun­nas­sa enää yk­si pla­neet­ta mui­den jou­kos­sa.

Seu­raa­vi­na vuo­si­sa­toi­na sekä tut­ki­jat et­tä har­ras­ta­jat ra­ken­si­vat toi­nen tois­taan suu­rem­pia te­les­koop­pe­ja. Niin­pä vuon­na 1781 eräs muu­sik­ko löy­si uu­den pla­nee­tan, Ura­nuk­sen, ja muu­an ap­teek­ka­ri ha­vait­si Au­rin­gon pin­nal­la nä­ky­vien pilk­ku­jen mää­ris­sä syk­le­jä, joi­den pe­rus­teel­la pilk­ku­jen esiin­ty­mis­tä saat­toi en­nus­taa.

Ny­ky­a­jan täh­ti­tie­de on en­nen muu­ta am­mat­ti­lais­ten tem­mel­lys­kent­tä. Val­ta­vat tut­ki­mu­syh­tei­söt ra­ken­ta­vat niin tark­ko­ja lait­tei­ta, et­tä niil­lä voi erot­taa esi­mer­kik­si pie­nen­pie­niä hei­lah­te­lu­ja täh­tien etäi­syy­des­sä. Hei­lah­te­luis­ta tut­ki­jat ovat pää­tel­leet, et­tä näil­lä täh­dil­lä on kier­to­lai­si­na pla­neet­to­ja sa­maan ta­paan kuin Au­rin­gol­la. Au­rin­ko­kun­nas­ta on tul­lut vain yk­si pla­neet­ta­kun­ta mo­nis­ta.

Yk­si toi­ve jäl­jel­lä

Uu­den­kuun jäl­kei­se­nä aa­mu­na New­ton nou­see var­hain. Hän mai­nit­see kol­le­gan­sa säh­kö­pos­tis­ta, jon­ka ai­he­ken­täs­sä lu­kee ”Uu­si kil­pai­li­ja”. Vies­ti ker­too Cal­tec­hin eli Ca­li­for­nia Ins­ti­tu­te of Tech­no­lo­gyn täh­ti tie­tei­li­jöi­den asen­ta­neen 48-tuu­mai­seen (120 cm) te­les­koop­piin huip­pu­te­hok­kaan ka­me­ran. Sen on mää­rä al­kaa muu­ta­man kuu­kau­den ku­lut­tua et­siä tai­vaal­ta as­te­roi­de­ja, ko­meet­to­ja ja su­per­no­via.

Tie­dot­teen mu­kaan ka­me­ra pys­tyy kat­ta­maan koko poh­joi­sen täh­ti­tai­vaan kol­mes­sa yös­sä, vain vii­de­so­sas­sa sii­tä ajas­ta, joka Jack New­to­nil­ta tii­mei­neen ku­luu.

”Raa­kaa pe­liä”, hän to­te­aa. Hä­nen on täs­tä lä­hin ol­ta­va en­tis­tä­kin no­pe­am­pi ja nous­ta­va ylös vie­lä­kin ai­kai­sem­min.

New­ton ker­too, et­tä hä­nel­lä on elä­mäs­sään vie­lä yk­si suu­ri toi­ve. Hä­nel­lä on ikää kol­me nel­jän­nes­vuo­si­sa­taa, ja hän te­kee lä­hes päi­vit­täin kol­men ki­lo­met­rin kä­ve­ly­len­kin. Hä­nen sil­mis­sään on vi­her­kai­hi, mut­ta muu­ten hän on ter­ve. Har­ras­ta­ja­täh­ti­tie­tei­li­jä­nä hän on saa­vut­ta­nut mel­kein kai­ken, mitä toi­voa voi. Hän on yh­des­sä yh­teis­työ­kump­pa­nien­sa kans­sa löy­tä­nyt 199 su­per­no­vaa, saa­nut pät­kän Hub­b­le-ava­ruus­te­les­koo­pin ra­jal­li­ses­ta mit­tau­sa­jas­ta ja hä­nen mu­kaan­sa on ni­met­ty as­te­roi­di. Sen nimi on Jac­kA­li­ce. Ali­ce on hä­nen vai­mon­sa, joka on edel­leen hä­nen rin­nal­laan.

New­ton tah­toi­si vie­lä löy­tää ko­mee­tan, joka sit­ten eh­kä myös kan­tai­si hä­nen ni­me­ään. Mut­ta en­nen kaik­kea hän toi­voo, et­tei hän eh­di kuol­la en­nen kuin on pääs­ty var­muu­teen sii­tä, et­tä me ih­mi­set em­me ole yk­sin ava­ruu­den ää­ret­tö­myy­des­sä.  

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 2/2019.

Lue myös:

Tun­net­ko fy­sii­kan häi­ri­kön?

Mil­lai­nen ava­ruus­ro­mu on vaa­ral­li­sin­ta?

Suosittelemme

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Lukuvinkit

Namibian villit hevoset

Herkkä Arktis kiinnostaa matkailijoita

Viisi syytä lukea syyskuun GEO

Voiko ukkonen laukaista allergisen reaktion?

Milloin lihaksista on hyötyä?

Joki sanelee elämää Romaniassa

Kiinan hiljaiset hurjapäät

Mitä vanhojen kirjojen tuoksu kertoo?

Apua appelsiinien pakkaamiseen

Ilmastonmuutos ajaa mursut rannoille

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2