Aa­va­sak­san ja Tor­ni­on­jo­ki­laak­son sil­mää hy­väi­le­vät mai­se­mat hur­ma­si­vat bi­o­ke­mi­an pro­fes­so­rin Ju­ha­ni Sy­vä­o­jan niin, et­tä hän ra­ken­si elä­ke­päi­vi­ään var­ten ta­lon Yli­tor­ni­ol­le. Työ­u­ran­sa Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa teh­nyt Sy­vä­o­ja ker­too ole­van­sa ny­kyi­sin käy­tän­nös­sä pää­toi­mi­nen va­lo­ku­vaa­ja, jon­ka koh­teet va­li­koi­tu­vat kau­neu­den pe­rus­teel­la.

Aa­va­sak­sa ja Tor­ni­on­jo­ki­laak­so on yk­si Suo­men 27 kan­sal­lis­mai­se­mas­ta. Jo­ki­laak­soa reu­nus­ta­vis­ta vaa­rois­ta tun­ne­tuim­mat ovat Aa­va­sak­sa ja Ruot­sin puo­lel­la si­jait­se­va Lup­pi­o­vaa­ra. Mo­lem­mil­ta Tor­ni­on­jo­en mai­se­ma avau­tuu laa­jas­ti. Ke­sä­öi­nä jo­ki­laak­son usein peit­tää sumu, jon­ka häl­ven­ty­mis­tä voi va­loi­si­na öi­nä seu­ra­ta vaa­roil­ta lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä.

Aa­va­sak­san­vaa­ran laki on kal­li­oi­nen ja sitä reu­nus­ta­vat rak­ka­ki­vi­kot iki­hon­ki­neen. Ih­mi­sel­le on teh­ty help­po pää­sy kos­ke­tuk­siin luon­non kans­sa: mel­kein kor­keim­mal­le hui­pul­le as­ti pää­see au­tol­la ja laen ym­pä­ri kier­tää luon­to­pol­ku. Ten­ge­li­ön­jo­ki kier­tää lä­hes koko vaa­ran ym­pä­ri ja las­kee Tor­ni­on­jo­keen Aa­va­sak­san koh­dal­la.

Tor­ni­on­jo­en ku­pees­sa

Tor­ni­on­jo­ki saa al­kun­sa Tor­ni­o­jär­vel­lä Poh­jois-Ruot­sis­sa ai­van Nor­jan ra­jan tun­tu­mas­sa. Se vir­taa Poh­jois-Ruot­sin läpi ja jat­kaa ala­juok­sul­laan Suo­men ja Ruot­sin ra­ja­jo­ke­na. Aa­va­sak­san koh­dal­la ra­ja­jo­ki on help­po ylit­tää. Vuon­na 1965 käyt­töön otet­tu Aa­va­sak­san sil­ta on 471 met­riä pit­kä ja joh­taa Ruot­sin puo­lel­la saa­reen. Siel­tä toi­nen sil­ta vie man­te­reel­le Över­tor­ne­ån kes­kus­taan Ma­ta­ren­kiin. Hä­mä­rän ai­kaan sil­taa va­lai­see vä­ril­li­nen led-va­lais­tus. Tor­ni­on­jo­ki­laak­sos­sa on asut­tu pit­kään ja ti­he­äs­ti joen ää­rel­lä. Joki on ol­lut tär­keä lo­hen ja sii­an pyyn­nin kan­nal­ta, mut­ta se on toi­mi­nut myös kul­ku­väy­lä­nä. Kult­tuu­ri­his­to­ria ra­jan mo­lem­min puo­lin on yh­teis­tä. His­to­ri­al­li­nen ker­rok­sel­li­suus nä­kyy niin ra­ken­nus­kan­nas­sa kuin mai­se­man yk­si­tyis­koh­dis­sa­kin, ja mui­nais­jään­nök­siä on löy­det­ty run­saas­ti. Tor­ni­on­jo­ki­laak­son eri­tyis­piir­tei­tä ovat laa­jat tul­va­nii­tyt ja -saa­ret, joi­ta on hyö­dyn­net­ty kar­jan lai­tu­me­na. Aa­va­sak­sal­ta poh­joi­seen mat­kat­ta­es­sa ran­nat muut­tu­vat jyr­kem­mik­si, kun maas­to nou­see vaa­roik­si.

Aa­va­sak­sa on van­him­pia ja tun­ne­tuim­pia nä­kö­a­la­paik­ko­ja ja mat­ka­koh­tei­ta Suo­mes­sa. Vai­kut­ta­va joki- ja vaa­ra­mai­se­ma sekä kes­kiy­ön au­rin­ko ovat hou­ku­tel­leet mat­kai­li­joi­ta 1600-lu­vul­ta läh­tien. Sy­vä­o­ja muis­te­lee, et­tä 1960-lu­vul­la­kin oli ta­val­lis­ta, et­tä esi­mer­kik­si Vaa­san seu­dul­ta läh­det­tiin Aa­va­sak­sal­le ju­han­nuk­sen viet­toon.

Ny­kyi­sil­le La­pin-kä­vi­jöil­le alue on useim­mi­ten lä­pi­kul­ku­seu­tua. Tor­ni­on­jo­ki­laak­son ja va­paan Tor­ni­on­jo­en mai­se­mat ja luon­to jää­vät usein vain vi­lah­duk­sik­si au­ton ik­ku­nas­ta ja sa­tun­nai­sik­si va­lo­ku­vik­si. Ju­ha­ni Sy­vä­o­ja toi­voo, et­tä hä­nen li­säk­seen muut­kin kau­neu­des­ta naut­ti­vat löy­täi­si­vät Aa­va­sak­san sa­tu­mai­suu­den ke­sä­öi­nä tai vaik­ka sil­loin, kun rin­tei­den ja laak­son hon­gat ja kuu­set peit­ty­vät tyk­ky­lu­meen.

Tengeliöjoen rannan talot Aavasaksanvaaran itäpuolella ovat paljastuneet öisestä sumusta.

Juhani Syväoja

Suo­mi 100 vuot­ta -jut­tu­sar­ja tuo­tet­tiin yh­teis­työs­sä Suo­men Luon­non­va­lo­ku­vaa­jat SLV ry:n kans­sa. Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 1/2017.

Lue myös:

Kor­vet kuis­ki­vat Kai­nuus­sa