Tähden peittyessä asteroidin taakse syntyy valon taipumiskuvio, joka paljastaa tähden läpimitan.
DESY / Lucid Berlin
Petri Riikonen
Tähden kokoa voi mitata valon aaltoliikkeessä näkyvistä muutoksista, kun jokin läheisempi kappale kulkee tähden editse. Tähän asti mittausapuna on käytetty Kuuta. Mittauksen saa kuitenkin tehdyksi paljon tarkemmin, kun käyttää paljon pienempää avaruuskiveä, asteroidia, ja tiettyä herkkää teleskooppityyppiä, osoittaa kansainvälinen tutkijaryhmä Nature Astronomy -lehdessä.
Tähden valon heittämä asteroidin varjo, joka osuu teleskooppiin, ei ole teräväreunainen, vaan siihen muodostuu valoaallon taipumisesta johtuva diffraktiokuvio, jonka muoto riippuu valonlähteen läpimitasta. Valon nopea muutos saadaan mitatuksi teleskoopeilla, joita käytetään tavallisesti suurienergiaisen gammasäteilyn tutkimiseen.
Tähden halkaisijan laskemiseksi pitää tietää myös tähden etäisyys. Se voidaan arvioida esimerkiksi mittaamalla tähden näennäinen liike taustaa vasten sinä aikana, kun maapallo kiertää ratansa laidalta toiselle, tai mittaamalla samaan tähtijoukkoon kuuluvien säännöllisesti muuttuvien tähtien näennäisiä kirkkauksia.
Lue tutkimuksesta lisää englanniksi täällä
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 8/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2