Soi­tet­ta­van mu­sii­kin tyy­li­la­jil­la näyt­tää ole­van vai­ku­tus­ta soit­ta­jan­sa ai­vo­toi­min­taan. Esi­mer­kik­si jazz­pi­a­nis­tit ky­ke­ne­vät mu­kaut­ta­maan soit­to­aan klas­si­sia pi­a­nis­te­ja no­pe­am­min. Tämä tuli il­mi, kun tut­ki­jat ku­va­si­vat yh­teen tyy­li­la­jiin eri­kois­tu­nei­den muu­si­koi­den ai­vo­ja.

Tut­ki­muk­ses­sa pi­a­nis­tit seu­ra­si­vat ku­va­ruu­dul­ta kos­ket­ti­mil­la liik­ku­vaa kät­tä, joka käyt­ti epä­ta­val­li­sia sor­mi­tuk­sia tai soin­tu­ja. Pi­a­nis­tien teh­tä­vä oli soit­taa pe­räs­sä. Sa­mal­la tut­ki­jat mit­ta­si­vat hei­dän ai­vo­jen­sa ak­tii­vi­suut­ta.

Jaz­z­pi­a­nis­tit sel­vi­si­vät odot­ta­mat­to­mis­ta soin­nuis­ta mui­ta pa­rem­min ja on­nis­tui­vat jat­ka­maan soit­to­aan kes­keyt­tä­mät­tä. Hei­dän ai­vois­saan ha­vait­tiin tie­tyn­lai­nen ak­ti­vi­teet­ti noin 150 mil­li­se­kun­tia ai­em­min kuin klas­si­sil­la pi­a­nis­teil­la.

”Ero kuu­los­taa pie­nel­tä, mut­ta ko­kees­sa vaa­di­tus­sa tem­pos­sa se on suu­ri”, sa­noo Leip­zi­gis­sa kog­ni­tio-­ ja neu­ro­tie­tei­den Max Planck ­-ins­ti­tuu­tis­sa työs­ken­te­le­vä Da­nie­la Sam­m­ler.

Klas­si­seen mu­siik­kiin eri­kois­tu­neet pi­a­nis­tit taas re­a­goi­vat no­pe­am­min odot­ta­mat­to­maan sor­mi­tuk­seen, ja hei­dän soi­tos­saan oli vä­hem­män vir­hei­tä.

Tu­lok­set hei­jas­te­le­vat kul­le­kin tyy­li­la­jil­le omi­nais­ta toi­min­taa. Jaz­zis­sa imp­ro­vi­soi­daan klas­sis­ta mu­siik­kia enem­män ja kes­ki­ty­tään sii­hen, mitä yh­tye seu­raa­vak­si te­kee. Klas­sis­ten pi­a­nis­tien mie­les­sä taas saat­taa ol­la en­nen muu­ta hei­dän oma soit­ton­sa.

Li­sä­tie­toa tut­ki­muk­ses­ta on eng­lan­nik­si tääl­lä.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 9/2018.

Lue myös:

Mi­ten vä­ri­sa­nat syn­ty­vät?

Mik­si Stra­di­va­rius soi niin kau­niis­ti?