Looking at the forest -kuva on otettu vierailulla Englannissa. Kuvan sattumanvarainen tunnelma ja eräänlainen käänteinen katse kiehtovat ottajaansa edelleen.
Anni Leppälä
Anu Piippo
Anni Leppälä ottaa valokuvia yhtä lailla lapsuudesta tutussa metsämökissä kuin residenssivierailulla toisella puolen maapalloa. Myös aiheeltaan kuvat ovat miltei mitä tahansa – niissä hypätään tiukasti rajatusta yksityiskohdasta luontomaisemaan ja symboliikalla ladatusta kuvasta aiheeseen, joka avautuu katsojalle helpommin.
Kaikissa kuvissa valo on kuitenkin vahvasti läsnä niin aiheena kuin sisällön keskeisenä elementtinä. Leppälä pyrkii myös aina tavoittamaan kuvaushetken tunnelman.
Toisaalta kuvien tarinallisuus on antanut vuosien mittaan enemmän tilaa pelkistykselle ja symboliikalle.
”Työskentelen hyvin intuitiivisesti. Lähtökohtana on jokin kokemus tai tunnelma. Usein minulla on jokin ajatus, jota tavoittelen, mutta päädyn silti valitsemaan kuvan, joka ei toteuta täsmälleen alkuperäistä ajatusta”, Leppälä kertoo.
Monesta kollegasta poiketen Leppälä ei kuvaa selkeitä kuvasarjoja, joista voisi koostaa kokonaisuuden esimerkiksi näyttelyä varten.
”Kaikki kuvani liittyvät kuitenkin jollakin tavalla yhteen, aiheeni eivät ole kovin erillään toisistaan. Tavallaan sovitan osasia jatkuvasti kokonaisuuteen ja löydän samalla vanhoista töistäni uusia ajatuksia. Itse asiassa ’uusi’ työ on minulla aika fleksiibeli käsite. Joskus löydän töitä, jotka olen kuvannut vuosia sitten mutta joita ei ole vielä esitelty.”
Kuva on otettu Anni Leppälän kodissa Helsingissä, ja siinä oleva henkilö on hänen pikkusiskonsa. Kuva sai nimekseen Reading.
Anni Leppälä
Kaikissa hänen näyttelyissään uusien rinnalla onkin aina esillä myös vanhempia kuvia. Osa niistä on eräänlaisia avaintöitä, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen. Tällainen on esimerkiksi Looking at the forest vuodelta 2007. Se on eräänlainen metakuva eli kuva kuvasta, jossa tutun metsän katsominen saa kokonaan uusia ulottuvuuksia. Molemmissa kuvissa nähtävänä on lopulta aivan eri asioita kuin konkreettisessa maailmassa.
”Minua kiinnostaa juuri tämä transformaatio ja jatkuvan muutoksen teema. Se, miten kuva muuntaa kohteensa.”
Moni on pitänyt Leppälän kuvia meditatiivisina tai salaperäisinä, joskus pelottavinakin. Niiden näennäinen niukkuus pakottaa katsojan pysähtymään ja hakemaan kuvan merkityksiä syvältä itsestä.
Toisaalta kuvissa voi nähdä myös leikillisyyttä. Myös kokonaan uudenlaisen näkökulman antaminen tuttuun voi olla yhtä aikaa hauskaa ja outoa.
”Yritän olla avoin sille, että valokuva ei ole pelkkä maailman mekaaninen toistaja. Haluan säilyttää ajatuksen, että kuva todella muuttaa kohdettaan.”
Orange Tree -kuvan kiinnekohta on valkoiseksi kalkittu puunrunko. Se on otettu Kreetalla.
Anni Leppälä
VALOKUVAAJA ANNI LEPPÄLÄ (s. 1981)
Opinnot: Turun amk:n taideakatemia (medianomi) 2004, Taideteollinen korkeakoulu (taiteen maisteri) 2011
Kirjoja: Anni Leppälä – vuoden nuori taiteilija 2010 (Tampereen taidemuseo)
Näyttelyt: Yksityis- ja yhteisnäyttelyjä vuodesta 2001 alkaen mm. Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja Japanissa
Teoksia muun muassa Suomen valokuvataiteen museon, Kiasman ja Suomen eduskunnan kokoelmissa
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 10/2016. Sitä on päivitetty 2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2