An­ni Lep­pä­lä ot­taa va­lo­ku­via yh­tä lail­la lap­suu­des­ta tu­tus­sa met­sä­mö­kis­sä kuin re­si­dens­si­vie­rai­lul­la toi­sel­la puo­len maa­pal­loa. Myös ai­heel­taan ku­vat ovat mil­tei mitä ta­han­sa – niis­sä hy­pä­tään tiu­kas­ti ra­ja­tus­ta yk­si­tyis­koh­das­ta luon­to­mai­se­maan ja sym­bo­lii­kal­la la­da­tus­ta ku­vas­ta ai­hee­seen, joka avau­tuu kat­so­jal­le hel­pom­min.

Kai­kis­sa ku­vis­sa valo on kui­ten­kin vah­vas­ti läs­nä niin ai­hee­na kuin si­säl­lön kes­kei­se­nä ele­ment­ti­nä. Lep­pä­lä pyr­kii myös ai­na ta­voit­ta­maan ku­vaus­het­ken tun­nel­man.

Toi­saal­ta ku­vien ta­ri­nal­li­suus on an­ta­nut vuo­sien mit­taan enem­män ti­laa pel­kis­tyk­sel­le ja sym­bo­lii­kal­le.

”Työs­ken­te­len hy­vin in­tui­tii­vi­ses­ti. Läh­tö­koh­ta­na on jo­kin ko­ke­mus tai tun­nel­ma. Usein mi­nul­la on jo­kin aja­tus, jota ta­voit­te­len, mut­ta pää­dyn sil­ti va­lit­se­maan ku­van, joka ei to­teu­ta täs­mäl­leen al­ku­pe­räis­tä aja­tus­ta”, Lep­pä­lä ker­too.

Mo­nes­ta kol­le­gas­ta poi­ke­ten Lep­pä­lä ei ku­vaa sel­kei­tä ku­va­sar­jo­ja, jois­ta voi­si koos­taa ko­ko­nai­suu­den esi­mer­kik­si näyt­te­lyä var­ten.

”Kaik­ki ku­va­ni liit­ty­vät kui­ten­kin jol­la­kin ta­val­la yh­teen, ai­hee­ni ei­vät ole ko­vin eril­lään toi­sis­taan. Ta­val­laan so­vi­tan osa­sia jat­ku­vas­ti ko­ko­nai­suu­teen ja löy­dän sa­mal­la van­hois­ta töis­tä­ni uu­sia aja­tuk­sia. It­se asi­as­sa ’uu­si’ työ on mi­nul­la ai­ka flek­sii­be­li kä­si­te. Jos­kus löy­dän töi­tä, jot­ka olen ku­van­nut vuo­sia sit­ten mut­ta joi­ta ei ole vie­lä esi­tel­ty.”

Kuva on otettu Anni Leppälän kodissa Helsingissä, ja siinä oleva henkilö on hänen pikkusiskonsa. Kuva sai nimekseen Reading.

Anni Leppälä

Kai­kis­sa hä­nen näyt­te­lyis­sään uu­sien rin­nal­la on­kin ai­na esil­lä myös van­hem­pia ku­via. Osa niis­tä on erään­lai­sia avain­töi­tä, jot­ka kul­ke­vat mu­ka­na vuo­des­ta toi­seen. Täl­lai­nen on esi­mer­kik­si Loo­king at the fo­rest vuo­del­ta 2007. Se on erään­lai­nen me­ta­ku­va eli kuva ku­vas­ta, jos­sa tu­tun met­sän kat­so­mi­nen saa ko­ko­naan uu­sia ulot­tu­vuuk­sia. Mo­lem­mis­sa ku­vis­sa näh­tä­vä­nä on lo­pul­ta ai­van eri asi­oi­ta kuin konk­reet­ti­ses­sa maa­il­mas­sa.

”Mi­nua kiin­nos­taa juu­ri tämä trans­for­maa­tio ja jat­ku­van muu­tok­sen tee­ma. Se, mi­ten kuva muun­taa koh­teen­sa.”

Moni on pi­tä­nyt Lep­pä­län ku­via me­di­ta­tii­vi­si­na tai sa­la­pe­räi­si­nä, jos­kus pe­lot­ta­vi­na­kin. Nii­den nä­en­näi­nen niuk­kuus pa­kot­taa kat­so­jan py­säh­ty­mään ja ha­ke­maan ku­van mer­ki­tyk­siä sy­väl­tä it­ses­tä.

Toi­saal­ta ku­vis­sa voi näh­dä myös lei­kil­li­syyt­tä. Myös ko­ko­naan uu­den­lai­sen nä­kö­kul­man an­ta­mi­nen tut­tuun voi ol­la yh­tä ai­kaa haus­kaa ja ou­toa.

”Yri­tän ol­la avoin sil­le, et­tä va­lo­ku­va ei ole pelk­kä maa­il­man me­kaa­ni­nen tois­ta­ja. Ha­lu­an säi­lyt­tää aja­tuk­sen, et­tä kuva to­del­la muut­taa koh­det­taan.”

Orange Tree -kuvan kiinnekohta on valkoiseksi kalkittu puunrunko. Se on otettu Kreetalla.

Anni Leppälä

VA­LO­KU­VAA­JA AN­NI LEP­PÄ­LÄ (s. 1981)

Opin­not: Tu­run amk:n tai­de­a­ka­te­mia (me­di­a­no­mi) 2004, Tai­de­te­ol­li­nen kor­ke­a­kou­lu (tai­teen mais­te­ri) 2011

Kir­jo­ja: An­ni Lep­pä­lä – vuo­den nuo­ri tai­tei­li­ja 2010 (Tam­pe­reen tai­de­mu­seo)

Näyt­te­lyt: Yk­si­tyis- ja yh­teis­näyt­te­ly­jä vuo­des­ta 2001 al­ka­en mm. Eng­lan­nis­sa, Sak­sas­sa, Rans­kas­sa ja Ja­pa­nis­sa

Te­ok­sia muun mu­as­sa Suo­men va­lo­ku­va­tai­teen mu­se­on, Ki­as­man ja Suo­men edus­kun­nan ko­ko­el­mis­sa

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 10/2016. Sitä on päi­vi­tet­ty 2018.

Lue myös:

Va­lo­ku­va: Jää­hy­väi­set lap­suu­del­le