Kimmo Ohtosen Karhu - voimaeläin -teos ilmestyi vuonna 2016. Tämä otos on yksi kuvaajan omista suosikkikuvista kirjassa.
Kimmo Ohtonen
Anu Piippo
Kimmo Ohtonen vietti jälleen yhtä kesäyötä pienessä kuvauskojussa Kainuussa. Oli jo pimeää ja hän torkahti. Kesken unen hän havahtui outoon tunteeseen: joku nuuhki hänen jalkaansa. Yöllisen kieriskelyn tuloksena jalka oli eksynyt lattialuukun ulkopuolelle. Vilkaisu kojun ikkunasta kertoi, että tuntematon nuuhkija oli karhunpentu. Hetken kuluttua kopista tulevat tuoksut houkuttelivat poikasen työntämään kuononsa kuvausaukosta sisään.
”Oli maagista olla lähekkäin pienen karhun kanssa – mutta yhtä voimakas oli tunne siitä, että ihmisen ei kuulu olla näin lähellä karhua. Minun oli pakko pelästyttää pentu pois, jotta se ei saisi ihmisestä liian myönteistä kokemusta.”
Kimmo oli kohdannut karhun ensimmäisen kerran kaksikymmentäviisi vuotta aikaisemmin, silloin itse poikasena. Hän oli juossut kesämökillä riehuvaa isäänsä pakoon ja viettänyt jälleen yhden yön metsässä. Siellä, leveäoksaisen kuusen juurella, hän oli nähnyt tulevan voimaeläimensä, karhun.
Paljon myöhemmin hän kirjoitti karhusta kirjan, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen kasvutarina, tietopaketti karhusta ja vahva kannanotto salametsästystä vastaan. Kirja lähti liikkeelle tekstistä, mutta kuvista tuli matkan varrella erottamaton osa tarinaa.
”Niin kuin dokumentaarisessa prosessissa aina, kuvauskojussa vietetyt yöt vaikuttivat tarinaan. Kirjan aloitus ja sen episodimainen rakenne säilyivät loppuun asti, mutta muuten tarina koki oman evoluutionsa.”
Karhun lisäksi Kimmo Ohtonen on ikuistanut kuvausmatkoillaan myös muita metsän eläimiä, tässä ketun.
Kimmo Ohtonen
Kimmo Ohtonen pitääkin itseään ensisijaisesti tarinankertojana.
”Kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat minulle erilaisia tapoja kertoa tarina ja hahmottaa maailmaa. Tietysti on haasteellista yrittää vangita lyhyitä hetkiä ja kiteyttää tarina yhteen ainoaan kuvaan.”
Valokuvaajana hän kiinnittää huomiota etenkin valoon. Ei olekaan ihme, että yksi hänen suosikkikuvistaan kirjassa on otos, jossa karhu näyttää seisahtaneen paikoilleen lumisateessa ja iltahetkelle tyypillisessä takaa lankeavassa valossa.
”Vaikka hetki kesti ehkä vain kaksikymmentä sekuntia, kuvassa voi nähdä monta tasoa, tarinan, valon ja jopa elämän kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan.”
Ohtonen kiinnostui kuvaamisesta jo teininä.
”Aluksi kuvailin videokameralla kaikkea, mitä satuin näkemään. Lukioikäisenä innostuin myös valokuvaamisesta. Ryhdyin ottamaan kuvia ihmisistä ja luonnosta, enimmäkseen maisemakuvia.”
Muutettuaan Englantiin syksyllä 2003 hän hurahti valokuvaukseen lopullisesti.
”Elämä siellä oli kiehtovaa ja niin monella tapaa erilaista. Kuvasin elämää ja ihmisiä Manchesterin ja Lontoon kaduilla. Menin ihmisten luokse ja kysyin, voisinko ottaa heistä kuvan. Ihme kyllä, suurin osa antoi luvan.”
Karhua Ohtonen aikoo seurata loppuelämänsä, vaikka tietääkin, ettei se koskaan paljasta kaikkia salaisuuksiaan.
”Me emme edelleenkään tiedä karhun tunnemaailmasta juuri muuta kuin että se on älykäs ja tunteva eläin. Me elämme rinnakkain mutta omissa maailmoissamme, ja se riittää minulle.”
Ahma on eläin, jonka edessä karhukin saattaa perääntyä.
Kimmo Ohtonen
Toimittaja, käsikirjoittaja ja valokuvaaja Kimmo Ohtonen (s. 1981)
Opinnot: Manchesterin yliopisto 2007, pääaineena televisiodokumenttielokuvat ja sosiologia
Kirjoja: Karhu – voimaeläin 2016, Metsäkansan tarina 2018, Ikimaa 2018
Valokuvanäyttelyt: Arktinen paratiisi 2013
Töitä: Norppauinti-hyväntekeväisyysuinti 2012, Ulos luontoon -tv-sarja 2013–2014, Katoava Pohjola -tv-sarja 2016
Juttu on julkaistu GEO-lehdessä 5-6/2016. Sitä on päivitetty 2018.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2