Ve­den kät­ke­miä huo­nei­ta -sar­jan va­lo­ku­via ei oli­si eh­kä kos­kaan otet­tu il­man kah­ta koh­taa­mis­ta. Niis­tä en­sim­mäi­nen ta­pah­tui New Yor­kin Har­le­mis­sa pian kak­sois­tor­ni-is­ku­jen jäl­keen, kun tun­te­ma­ton mies tie­dus­te­li Jaak­ko Heik­ki­läl­tä, mitä tämä ka­me­ran­sa kans­sa ka­dul­la puu­ha­si. Tun­te­ma­ton pu­hut­te­li­ja osoit­tau­tui tai­tees­ta kiin­nos­tu­neek­si Da­vi­dik­si, joka kut­sui Heik­ki­län ko­tiin­sa. Sit­tem­min Heik­ki­lä on vie­rail­lut Da­vi­din ja hä­nen per­heen­sä luo­na lä­hes joka syk­sy ku­vaa­mas­sa tu­tuk­si tul­lei­ta kul­mia.

Toi­nen rat­kai­se­va koh­taa­mi­nen ta­pah­tui Ve­net­si­as­sa muu­ta­mia vuo­sia myö­hem­min. Kau­pun­gin ar­me­ni­a­lais­ta vä­hem­mis­töä ku­van­nut Heik­ki­lä sai tar­jouk­sen, jos­ta ei voi­nut kiel­täy­tyä: jos Ve­net­si­an aa­te­lis­ton ku­vaa­mi­nen kiin­nos­tai­si, ar­me­ni­a­lais­taus­tai­nen aa­te­lis­mies voi­si jär­jes­tää hä­nel­le pää­syn pa­lat­sei­hin.

”Sekä Har­le­mis­sa et­tä Ve­net­si­as­sa mi­nul­la oli sa­man­lai­nen tun­ne – mel­kein kuin sai­raus – et­tä mi­nun on pääs­tä­vä nä­ke­mii­ni ta­loi­hin si­säl­le. Ka­dul­ta kat­sot­tu­na suur­kau­pun­ki on ka­oot­ti­nen, kuin sei­nä, jon­ka taak­se ei pää­se”, Heik­ki­lä sa­noo.

Lä­hes kym­me­nen vuo­den ai­ka­na Ve­net­si­as­sa ote­tut ku­vat näyt­tä­vät sekä pa­lat­sien vau­rau­den et­tä elä­män nii­den si­säl­lä. Ku­vis­sa nä­ky­vät yh­tä ai­kaa lois­tok­kaat pe­rin­teet, ajan ar­mo­ton ham­mas ja ny­ky­ai­ka – ris­ti­rii­dat, jot­ka myös ku­vien ih­mi­set tun­tu­vat tun­nis­ta­van omas­sa elä­mäs­sään.

”Heil­lä on his­to­ria, jota he ar­vos­ta­vat suu­res­ti mut­ta joka voi myös ol­la kah­le. Ha­vah­duin it­se vas­ta näyt­te­lyn ko­ko­a­mis­vai­hees­sa huo­maa­maan ku­vis­sa ole­van su­ru­mie­li­syy­den.”

Su­ru­mie­li­syyt­tä li­sää tie­toi­suus sii­tä, et­tä Ve­net­si­an van­ha aa­te­li, pat­rii­sit, on ka­to­a­mas­sa. Kuva, jos­sa kak­si las­ta is­tuu esi-isää esit­tä­vän maa­lauk­sen ala­puo­lel­la, on har­vi­nai­suus. Ase­tel­ma ker­too myös sii­tä, et­tä näis­sä ko­deis­sa maa­lauk­set ja pat­saat ei­vät ole vain ko­ris­tei­ta vaan muis­to­ja per­heen­jä­se­nis­tä.

Tämä oi­val­lus jät­ti jäl­ken­sä myös va­lo­ku­viin, jois­sa Heik­ki­lä ku­vaa pat­sai­ta sa­mal­la ta­val­la kuin ih­mi­siä: hy­vin lä­hel­tä. Näyt­te­lyis­sä nii­den vie­res­sä on­kin ol­lut Heik­ki­län kä­si­a­laa ole­va teks­ti: Pat­saat, per­soo­nat men­nei­syy­des­tä / kuin elä­vät muis­tot / päi­vän kir­kas­ta­mat ih­mi­set / sul­ke­vat sil­män­sä ava­ras­sa sa­lis­sa.

Ve­den kät­ke­miä huo­nei­ta -näyt­te­ly oli esil­lä Kan­sal­lis­mu­se­os­sa ke­säl­lä 2016. Ky­sees­sä oli en­sim­mäi­nen ker­ta, kun Kan­sal­lis­mu­seo ava­si oven­sa ny­ky­va­lo­ku­val­le. Maa­hen­ki on jul­kais­sut ku­vis­ta kir­jan, ja Jaak­ko Heik­ki­lä on an­ta­nut ai­hees­ta lu­kui­sia haas­tat­te­lu­ja niin leh­tiin kuin te­le­vi­si­oon. Ku­vien he­rät­tä­mä kiin­nos­tus on hiu­kan yl­lät­tä­nyt ko­ke­neen tai­tei­li­jan.

”Ja toi­saal­ta eh­kä ei sit­ten­kään – en ole ni­mit­täin yh­den­kään ai­em­man näyt­te­ly­ni ri­pus­tus­vai­hees­sa tun­te­nut, et­tä lop­pu­tu­los on juu­ri sitä mitä ha­lu­an sen ole­van. Ja eh­kä ku­vien tee­mas­sa on jo­tain sel­lais­ta, mikä kiin­nos­taa laa­jem­min­kin.”

Malipieron palatsin historia kietoo Anna Barnabon itseensä.

Jaakko Heikkilä

Heik­ki­län tie va­lo­ku­vaa­jak­si oli pol­vei­le­va. Ke­mis­sä syn­ty­nyt nuo­ru­kai­nen eh­ti val­mis­tua dip­lo­mi-in­si­nöö­rik­si ja työs­ken­nel­lä muun mu­as­sa Suo­men Aka­te­mi­al­le en­nen jät­täy­ty­mis­tään täys­päi­väi­sek­si va­lo­ku­vaa­jak­si. Pää­tös syn­tyi mo­nen te­ki­jän, ku­ten oman sai­ras­tu­mi­sen ja su­vun ko­ti­pai­kal­le Tor­ni­on Kuk­ko­lan­kos­kel­le muut­ta­mi­sen sum­ma­na.

En­sim­mäi­nen va­lo­ku­va­te­os Meän maa ku­va­si Tor­ni­on­jo­ki­laak­son elä­mää, ai­het­ta, jo­hon Heik­ki­lä on pa­lan­nut myö­hem­min­kin. Vuo­si­tu­han­nen al­ku­puo­lel­la hän tart­tui tee­maan, joka laa­je­ni suu­rem­mak­si kuin osa­si odot­taa. En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­ses­ta kan­san­mur­has­ta ker­to­va Ar­me­ni­an vai­e­tut ta­ri­nat oli esil­lä muun mu­as­sa Ve­net­si­an bien­naa­lis­sa, mut­ta pro­jek­ti oli mer­kit­tä­vä toi­sel­la­kin ta­paa.

”Sen jäl­keen en ole epäil­lyt min­kään asi­an mah­dol­li­suut­ta. Ha­lu­an yli­pään­sä vält­tää kaik­kea kyy­ni­syyt­tä.”

Ku­vaus­mat­kat ovat vie­neet Heik­ki­lää eri puo­lil­le maa­il­maa, mut­ta töi­den pu­nai­se­na lan­ka­na on kul­ke­nut ra­ja­seu­duil­la asu­vien yh­tei­sö­jen ja eri­lais­ten vä­hem­mis­tö­kan­so­jen ku­vaa­mi­nen. Vuo­sien var­rel­la hä­nen koh­tei­naan ovat ol­leet Suo­men ja Ruot­sin raja- seu­dun ja ar­me­ni­a­lais­ten li­säk­si Ve­nä­jän po­mo­rit, Ser­bi­an va­la­kit ja Suo­men ja Ve­nä­jän kar­ja­lai­set. Jaak­ko Heik­ki­lä on löy­tä­nyt kai­kil­ta yh­tei­sen piir­teen.

”Kaik­ki iro­ni­soi­vat val­lan­pi­tä­jiä ja yh­teis­kun­taa. Kun ol­laan al­ta­vas­taa­jia, it­seä ja toi­sia tu­e­taan huu­mo­rin kei­noin.”

Heik­ki­län työs­ken­te­lyl­le on tyy­pil­lis­tä myös se, et­tä yk­si pro­jek­ti joh­taa toi­seen. Tut­ki­mus­työn si­jaan hän­tä joh­dat­taa in­tui­tio. Nyt­kään hän ei vie­lä tie­dä, min­ne tie seu­raa­vak­si vie.

”Mi­nul­le on ker­rot­tu, et­tä Ve­net­si­as­sa oli­si vie­lä paik­ko­ja ja ih­mi­siä esi­tel­tä­vä­nä. Toi­saal­ta maa­il­mas­sa on pal­jon ra­ja­yh­tei­sö­jä, joi­den ta­ri­nat odot­ta­vat ker­to­mis­taan.”

Yk­si vie­lä ker­to­mat­to­mis­ta ta­ri­nois­ta on it­se­näi­nen ku­va­te­os Har­le­mis­ta.

”Olen sen Da­vi­dil­le vel­kaa. Siel­lä oli sei­nä ja ih­mi­nen, joka joh­dat­ti sei­nien si­säl­le.”

San Marcon aukiolla kyyhkyset viheltävät, ja varpunen istahtaa veden valloittamalle pöydälle.

Jaakko Heikkilä

VA­LO­KU­VAA­JA JAAK­KO HEIK­KI­LÄ (s. 1956)

Opin­not: Dip­lo­mi-in­si­nöö­ri Ou­lun yli­o­pis­tos­ta (1983)

Kir­jo­ja: Kah­dek­san omaa ku­va­te­os­ta, mm. Ve­den kät­ke­miä huo­nei­ta (2016)

Näyt­te­lyt: Usei­ta yk­si­tyis- ja yh­teis­näyt­te­ly­jä Suo­mes­sa ja ul­ko­mail­la

Te­ok­sia mo­nis­sa mu­se­o­ko­ko­el­mis­sa, va­lo­ku­va­tai­teen val­ti­on­pal­kin­to vuon­na 2007

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 8/2016. Sitä on päi­vi­tet­ty 2018.

Lue myös:

Va­lo­ku­va: Het­ken mys­tee­ri