Catalina Martin-Chico kuvasi paimentolaisten siirtymistä kesälaitumille Zagrosvuoristossa.
Catalina Martin-Chico
GEO
Catalina Martin-Chico on dokumentoinut elämää Lähi-idässä ja Jemenissä liki vuosikymmenen ajan ja saanut työstään mm. Humanitarian Visa d'Or -kuvajournalismipalkinnon. Matka Iranin Zagrosvuoristoon osoittautui kuitenkin seikkailuksi vailla vertaa: hän ei tuntenut entuudestaan maata kovin hyvin eikä puhunut sen kieliä. Myöskään kuvauskohteen, paimentolaisten, löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Kun heidän olinpaikkansa oli viimein selvillä, Teheranista oli edessä vielä tuntikausien matkustus bussilla ja henkilöautolla kohteisiin.
"Mutta kun viimein pääsin perille, yhteys ihmisten syntyi saman tien. Kaikki tapaamani nomadit olivat yksinkertaisesti iloisia siitä, että heidän elämästään oltiin kiinnostuneita", Martin-Chico sanoo.
Bahtijaarit ovat Iranin suurin paimentolaiskansa. Heitä on noin 200 000. Bahtijaarit tunnettiin aikoinaan ratsusotilaina, joille on tärkeää miehisen kunnian korostaminen ja voimakas taisteluhenki. Bahtijaarit ovat eläneet maan lounaisosassa vuoristoalueella vuosisatojen ajan. Siellä he vaeltavat edelleen kesä- ja talvileirien, kylmien vuoristoalueiden ja leutojen alankojen välillä. Elantonsa paimentolaiset saavat vuohien ja lampaiden pidosta - he vastaavat neljänneksestä maan lihan- ja maidontuotannosta. Kaikkiaan nomadeja on 80 miljoonan asukkaan Iranissa arviolta 1,2 miljoonaa.
Uusi aika on kuitenkin tunkeutumassa paimentolaisten elämään. Iranin valtio yrittää saada heimot asettumaan aloilleen. Nomadeilla ei ole riittävästi laiduinmaita, ja he käyttävät Zagrosvuoriston harvinaisia tammia liikaa polttopuiksi. Elämäntapa hankaloittaa myös koulutuksen saamista, vaikka lasten luo vuorille lähetetäänkin "liikkuvia luokkahuoneita". Muutosta on tapahtumassa myös sisältä päin: paimentolaisperheiden nuoret eivät välttämättä ole enää kiinnostuneita jatkamaan sukunsa perinteistä elämäntapaa.
Ongelmista huolimatta paimentolaiselämä on ainutlaatuista. Tämän huomasi myös Catalina Martin-Chico, vaikka yhteistä kieltä isäntäperheiden kanssa ei ollut.
"Matkan parhaita hetkiä olivat ihmisten kohtaamiset: iltahetket leirinuotiolla, kun isäntäni lauloivat - ja pyysivät minuakin laulamaan omalla kielelläni. Kun matkimme eläinten ääntelyä omilla kielillämme ja nauroimme katketaksemme.Tai kun olimme kävelleet vuoristossa tuntikausia ja kuumuus alkoi viedä voimani. Silloin yksi naisista antoi hevosen käyttööni."
Maiseman kauneus on jäänyt lähtemättömästi hänen mieleensä.
"Se antoi voimaa. Oli kuin olisin ollut kokonaan toisella planeetalla."
Iranin paimentolaisista kertova juttu on julkaistu GEO-lehdessä 11-12/2017.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2