GEO ker­toi pie­nen ame­rik­ka­lai­sen te­ol­li­suus­kau­pun­gin ah­din­gos­ta vuon­na 2010 il­mes­ty­nees­sä ju­tus­saan. Sekä te­räs- et­tä teks­tii­li­te­ol­li­suus oli siir­ty­nyt New Yor­kin osa­val­ti­os­sa si­jain­nees­ta Tro­ys­ta muu­al­le, ja yhä use­am­pi kau­pun­gin asu­kas sai kor­kein­taan hei­kos­ti pal­kat­tu­ja töi­tä. Osa heis­tä näki, et­tä työn­te­koa var­mem­pi tu­lon­läh­de oli­vat eten­kin eri­tyis­lap­set, jois­ta mak­set­tiin yh­teis­kun­nan tu­kea. Oli syn­ty­nyt luok­ka, joka oli me­net­tä­nyt si­teen yh­teis­kun­taan, ju­tus­sa to­det­tiin.

Kuu­si vuot­ta myö­hem­min ame­rik­ka­lai­set ää­nes­ti­vät maan 45. pre­si­den­tik­si lii­ke­mies Do­nald Trum­pin, jol­la ei ol­lut lain­kaan po­liit­tis­ta ko­ke­mus­ta mut­ta joka osa­si pu­hu­tel­la pet­ty­nyt­tä ää­nes­tä­jä­kun­taa.

Be­ni­ta Heis­ka­nen joh­taa Tu­run yli­o­pis­tos­sa Yh­dys­val­to­jen mo­ni­tie­tei­seen tut­ki­muk­seen eri­kois­tu­nut­ta John Mor­ton -kes­kus­ta. Hä­nen mie­les­tään Yh­dys­val­to­jen ny­ky­ti­laa ym­mär­tääk­seen on kat­sot­ta­va his­to­ri­aan.

”2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa val­lit­si kon­sen­sus sii­tä, et­tä Yh­dys­val­lat on mo­ni­muo­toi­nen ja plu­ra­lis­ti­nen yh­teis­kun­ta. Nyt on alet­tu ky­see­na­lais­taa asi­oi­ta, joi­ta on pi­det­ty it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä. Yk­si esi­merk­ki täs­tä oli val­koi­sen na­ti­o­na­lis­min nou­su pre­si­den­tin­vaa­li­kamp­pai­lun ai­ka­na.”

Kes­ken jää­neet asi­at

Be­ni­ta Heis­ka­nen ei kui­ten­kaan us­ko, et­tä yh­teis­kun­nan kon­sen­sus on päät­ty­nyt pel­käs­tään Trum­pin ta­kia.

”Yh­dys­val­lois­sa aja­tuk­set va­pau­des­ta ja su­vait­se­vai­suu­des­ta on kir­jat­tu maan pe­rus­ta­mi­sa­si­a­kir­joi­hin, mut­ta ne ovat asi­oi­ta, joi­ta ei ole kos­kaan kä­si­tel­ty lop­puun as­ti. Maas­sa on ol­lut pal­jon pin­nan al­la ky­te­vää vi­haa. Ka­ta­ly­saat­to­ri­na toi­mi tie­tys­ti Oba­man va­lin­ta pre­si­den­tik­si. Se toi pin­taan sen, et­tä luok­ka ja rotu tai et­ni­syys ni­vou­tu­vat Yh­dys­val­lois­sa yh­teen ja et­tä ra­sis­mi ja yh­teis­kun­nal­li­nen epä­ta­sa-ar­voi­suus ei­vät ole ohi.”

Kon­sen­suk­sen päät­ty­mis­tä kiih­dyt­ti vuo­si­kym­me­nen kes­tä­nyt lama, joka al­koi Yh­dys­val­to­jen vuo­den 2008 fi­nans­sik­rii­sis­tä. Mui­den mai­den ta­voin Yh­dys­val­lat on kär­si­nyt me­gat­ren­dien ku­ten glo­ba­li­saa­ti­on, au­to­ma­ti­saa­ti­on ja di­gi­ta­li­saa­ti­on vai­ku­tuk­sis­ta. Nii­tä ovat voi­mis­ta­neet ame­rik­ka­lai­sen yh­teis­kun­nan ra­ken­teet, jot­ka ei­vät ta­kaa vai­keuk­siin jou­tu­neil­le vah­vo­ja tur­va­verk­ko­ja.

Be­ni­ta Heis­ka­nen muis­tut­taa, et­tä eri­ar­voi­suus on ai­na ol­lut Yh­dys­val­lois­sa voi­ma­kas­ta – ja et­tä tä­män ti­lan­teen muut­ta­mi­ses­ta ei siel­lä juu­ri­kaan kes­kus­tel­la.

”Yh­dys­val­lois­sa kiin­nos­ta­vin­ta on­kin maan ris­ti­rii­tai­suus. Us­ko­mus ja käy­tän­tö tai laki ja käy­tän­tö ovat siel­lä usein ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään. Esi­mer­kik­si va­paa­kaup­paa ja va­paa­ta liik­ku­mis­ta on pi­det­ty var­sin­kin re­pub­li­kaa­nien kes­kuu­des­sa it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä. Niin ei kui­ten­kaan ole, ei ai­na­kaan, kun kat­soo vii­me­ai­kai­sia pu­hei­ta.”

Mil­lai­nen maa Yh­dys­val­lat on?

It­seym­mär­ryk­sen krii­si – näin Be­ni­ta Heis­ka­nen luon­neh­tii Yh­dys­val­to­ja vuon­na 2018.

”Siel­lä ei oi­kein enää tie­de­tä, mitä kan­sa­kun­ta mer­kit­see heil­le it­sel­leen, ei­kä sitä, mi­ten Yh­dys­val­lat ym­mär­re­tään maa­il­mal­la.”

Krii­siin liit­tyy tasa-ar­vo- ja ih­mi­soi­keus­ky­sy­myk­siä, jot­ka näyt­tä­vät nou­se­van esiin yhä uu­del­leen.

”Kan­sa­lai­soi­keus­lii­ke ak­ti­voi­tui Yh­dys­val­lois­sa en­sim­mäi­sen ker­ran si­säl­lis­so­dan jäl­keen 1860-lu­vul­la. Sil­loin mus­tat sai­vat en­sim­mäi­sen ker­ran kan­sa­lai­soi­keu­det, ku­ten ää­ni­oi­keu­den. Myö­hem­min näi­tä oi­keuk­sia ku­mot­tiin seg­re­gaa­ti­o­la­eil­la. 1950–60-lu­vul­la ko­et­tiin toi­nen kan­sa­lai­soi­keus­syk­li, jon­ka tu­lok­se­na sää­det­tiin uu­det lait. Nyt sa­mat asi­at – sek­su­aa­li­nen vä­ki­val­ta, nais­ten oi­keu­det ja vä­hem­mis­tö­jen oi­keu­det – ovat esil­lä kol­man­nen ker­ran.”

It­seym­mär­ryk­sen krii­sin li­säk­si Yh­dys­val­lois­sa on Heis­ka­sen mie­les­tä näh­tä­vis­sä myös epis­te­mo­lo­gi­nen eli tie­don tuot­ta­mi­sen ja ym­mär­tä­mi­sen krii­si.

”Ai­em­mat pe­li­sään­nöt ei­vät enää päde, pu­hu­taan to­tuu­den­jäl­kei­ses­tä ajas­ta ja vaih­to­eh­toi­sis­ta to­tuuk­sis­ta. Pre­si­den­tin lin­ja­pu­he ei vält­tä­mät­tä ole­kaan hal­lin­non lin­ja, ja pu­heet voi­vat ku­mo­ta it­sen­sä jopa sa­man pu­heen ai­ka­na tai seu­raa­van päi­vän tvii­teis­sä.”

Hän sa­noo­kin, et­tei Trum­pia voi ar­vi­oi­da van­ho­jen pe­li­sään­tö­jen poh­jal­ta.

”Hän­tä on ver­rat­tu Ric­hard Ni­xo­niin, jon­ka Wa­ter­ga­te-skan­daa­lin ja sen jäl­kei­sen eron jäl­keen Yh­dys­val­toi­hin syn­tyi vuo­si­kym­me­nen mit­tai­nen trau­ma. Ni­xon oli toki po­li­tii­kan si­sä­pii­ri­läi­nen, mut­ta per­soo­na vai­kut­ti pal­jon hä­nen toi­min­taan­sa. Luu­len, et­tä myös Trum­pin myö­tä jo­tain muut­tuu Yh­dys­val­lois­sa pe­ruut­ta­mat­to­mas­ti.”

Ja­kau­tu­nut maa

Il­ma­pii­ri on Yh­dys­val­lois­sa nyt erit­täin ja­kau­tu­nut. Heis­ka­nen muis­tut­taa, et­tä jän­nit­tei­tä oli näh­tä­vis­sä jo Oba­man kau­del­la esi­mer­kik­si tee­kut­su­liik­keen muo­dos­sa.

”Sil­loin huo­mat­tiin, et­tä tie­tyn­lai­nen vi­ha­pu­he re­so­noi kan­sas­sa. Trump ko­kei­li sa­maa vaa­li­kam­pan­jan­sa ai­ka­na ja huo­ma­si, et­tä hän sai vas­ta­kai­kua. Hän ei siis kek­si­nyt asi­aa, mut­ta hän löi ben­saa liek­kei­hin.”

Vie­lä van­hem­pi on aja­tus maa­han­muut­ta­ja­kiin­ti­öis­tä.

”Na­ti­vis­mi-ni­mi­nen lii­ke pyr­ki 1800-lu­vul­la ra­joit­ta­maan tiet­ty­jen kan­sal­li­suuk­sien ja us­kon­to­jen pää­syä Yh­dys­val­toi­hin ja po­liit­ti­siin vir­koi­hin. Vuo­si­kym­men­ten var­rel­la ra­joi­tus­ten koh­tee­na ovat ol­leet mil­loin Ir­lan­nin ka­to­li­set, mil­loin ete­lä­eu­roop­pa­lai­set, mil­loin juu­ta­lai­set. Trum­pin re­to­riik­ka – mus­li­meil­ta on kiel­let­tä­vä pää­sy maa­han, mek­si­ko­lai­set ovat ri­kol­li­sia – ve­to­si suo­raan tä­hän ajat­te­luun. Kiin­ti­öt ku­mot­tiin 1950-lu­vul­la, mut­ta nyt Trump ha­lu­aa pa­laut­taa ne.”

En­sim­mäi­se­nä vuon­naan Trum­pin hal­lin­to on to­teut­ta­nut yri­tys­ten ja va­rak­kai­den ase­maa ko­hen­ta­van ve­rou­u­dis­tuk­sen sekä aloit­ta­nut Oba­ma­ca­re­na tun­ne­tun ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­män pur­ka­mi­sen. Muu­tok­set ovat ol­leet mal­til­li­sem­pia kuin vaa­li­lu­pauk­set, mut­ta ne vai­keut­ta­vat hei­kom­min toi­meen­tu­le­vien ame­rik­ka­lais­ten pär­jää­mis­tä. Trum­pil­la on run­saas­ti kan­nat­ta­jia myös täs­sä vä­es­tö­no­sas­sa.

”Sy­vin kan­nat­ta­ja­kun­ta on ol­lut Trum­pil­le us­kol­lis­ta. Toi­saal­ta ih­mi­set ei­vät vie­lä tie­dä, mi­ten hei­dän ar­keen­sa vai­kut­taa se, et­tä esi­mer­kik­si val­ti­on tuki ter­veys­va­kuu­tuk­sen mak­sa­mi­seen tu­lee lak­kaa­maan. Muu­tos vai­kut­taa ar­vi­oi­den mu­kaan 13 mil­joo­nan ih­mi­sen elä­mään.”

Mi­hin kiin­nit­tää huo­mi­o­ta?

Mitä seu­ra­ta Yh­dys­val­lois­sa lä­hi­ai­koi­na? Maas­sa on mo­nia ke­hi­tys­kul­ku­ja, jois­ta Heis­ka­nen pu­hui­si enem­män­kin. Sel­lai­nen on esi­mer­kik­si opi­aat­tik­rii­si, voi­mak­kai­den ki­pu­lääk­kei­den käyt­tö­kier­re, jos­ta kär­sii suu­ri mää­rä ”ta­val­li­sia” ame­rik­ka­lai­sia. Trump on ju­lis­ta­nut ti­lan­teen kan­sal­li­sek­si ter­veysk­rii­sik­si mut­ta sen hoi­toon ei ole myön­net­ty liit­to­val­ti­on ra­haa.

Vuo­den 2018 suu­ri ky­sy­mys ovat mar­ras­kuus­sa jär­jes­tet­tä­vät kong­res­si­vaa­lit. Näis­sä ai­na pre­si­dent­ti­kau­den puo­li­vä­liin ajoit­tu­vis­sa vä­li­vaa­leis­sa va­li­taan kaik­ki kong­res­sin ala­huo­neen eli edus­ta­jain­huo­neen edus­ta­jat sekä kol­man­nes ylä­huo­neen eli se­naa­tin se­naat­to­reis­ta. Li­säk­si va­li­taan jouk­ko osa­val­tio- ja pai­kal­lis­ta­son lain­sää­tä­jiä.

”De­mok­raa­tit haa­vei­le­vat nyt Blue Wa­ves­ta eli si­ni­ses­tä aal­los­ta, jol­la he sai­si­vat ta­kai­sin hal­lin­taan­sa sekä edus­ta­jain­huo­neen et­tä se­naa­tin. Täs­tä saa­tiin os­viit­taa Ala­ba­mas­sa, jos­sa se­naat­to­rik­si va­lit­tiin poik­keuk­sel­li­ses­ti de­mok­raat­ti. Vir­gi­ni­as­sa de­mok­raat­tieh­do­kas puo­les­taan voit­ti ku­ver­nöö­ri­vaa­lit. Pelk­kä Trum­pin vas­tus­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan rii­tä puo­lu­eel­le, vaan voit­taak­seen sen pi­tää kir­kas­taa oh­jel­man­sa. Jo nyt kui­ten­kin tie­de­tään, et­tä eh­dol­le on aset­tu­nut pal­jon nai­sia ja vä­hem­mis­tö­jen edus­ta­jia.”

”Suu­ri asia tänä vuon­na on myös se, mitä ta­pah­tuu Trum­pin Ve­nä­jä-yh­teyk­sien tut­kin­nois­sa. Jos niis­sä il­me­nee jo­tain ras­kaut­ta­vaa, sil­lä on var­mas­ti vai­ku­tuk­sia myös lain­sää­dän­töön. Ja vuon­na 2020 tu­los­sa ovat sit­ten uu­det pre­si­den­tin­vaa­lit, joi­den eh­do­ka­sa­set­te­lu al­kaa pian.”

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut Heis­ka­ses­ta mo­nin ta­voin uu­vut­ta­va, mut­ta hän nä­kee sii­nä myös hy­vää.

”Po­li­tiik­ka on tul­lut pal­jon lä­hem­mäk­si ih­mis­tä. Mu­kaan on tul­lut tun­net­ta: ih­mi­set ovat al­ka­neet ot­taa kan­taa. Myön­teis­tä on myös ruo­hon­juu­ri­ta­son liik­kei­den ak­ti­voi­tu­mi­nen, ku­ten so­li­daa­ri­suus­liik­kei­den mars­sit ym­pä­ri maa­il­maa. Tätä lii­keh­din­tää kan­nat­taa seu­ra­ta, ei pel­käs­tään Was­hing­to­nin po­liit­tis­ta eliit­tiä.”

”Po­si­tii­vis­ta on myös se, et­tä me­di­an ja tut­ki­joi­den pi­tää nyt poh­tia omaa roo­li­aan yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa. On­ko tar­peen ana­ly­soi­da joka tviit­tiä? Jää­kö jo­kin tär­keä asi­a­ky­sy­mys sen ta­kia kä­sit­te­le­mät­tä?” Heis­ka­nen ky­syy.

Jut­tu on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2018.

Lue myös:

Silk­ki­tie syn­tyy uu­del­leen

Kuu­ba siir­tyy Cast­ro­jen jäl­kei­seen ai­kaan