Valkoiset poikaset elävät harvoin pitkään. Tämä haarapääskyn poikanen on kuitenkin selvinnyt jo lähes täysikasvuiseksi.
Marcel von Kammen / NiS / Minden Pictures
Maija Karala
Lintulaudalla ruokailevien ruskeiden oravien seassa yksi erottuu selvästi. Se on valkoturkkinen ja punasilmäinen. Ihmiset kiintyvät joukosta erottuvaan eläimeen, mutta he saavat valmistautua suremaan. Vaikka väriltään poikkeavat oravayksilöt pärjäävät paremmin kuin muiden lajien luonnonoikut, niidenkin kohtalo on yleensä joutua nuorena saalistajan kynsiin.
Eläin syntyy albiinoksi, jos sen perimän molemmat tyrosinaasigeenit ovat vialliset. Tyrosinaasi ohjaa melaniinien tuotantoa, eli mustien, harmaiden ja ruskeiden värien syntyä. Albiinolta nämä pigmentit puuttuvat tai ovat hyvin vähissä.
Useimmiten albinismia aiheuttava viallinen geeni pysyttelee piilossa. Jos sen parina on perimässä toimiva versio, vaikutus ei näy päälle päin. Normaalin värisille vanhemmille voi kuitenkin syntyä valkoisia jälkeläisiä, jos ne molemmat kantavat perimässään piilevää ominaisuutta. Näin albinismi voi hypätä monen sukupolven yli ilmestyäkseen taas äkkiä esiin.
Lisäksi albinismia aiheuttavia mutaatioita tapahtuu spontaanisti. Albiinoja syntyykin luonnossa yllättävän usein. Ihmisillä jonkin asteista albinismia esiintyy noin yhdellä 17 000 syntyvästä lapsesta. Linnuilla sen on arvioitu olevan jopa kymmenen kertaa yleisempää.
Valkoinen väri on maalitaulu
Luonnossa albinistisen eläimen näkeminen on silti ani harvinaista. Ne erottuvat vaaniville saalistajille maisemassa kuin maalitaulu, ja albiinojen poikasten elinajanodote voi olla vain tunteja.
Haasteet eivät lopu petojen välttelyyn. Albiinot ovat herkkiä auringon ultraviolettisäteilylle, koska niiden ihosta puuttuu suojaava melaniini. Niiden ihon paljaat osat palavat helposti eivätkä koskaan rusketu. Siitä seuraa helposti ihosyöpä.
Myös punaiset silmät haittaavat. Tavallisesti pigmentti suojaa silmää liialta valolta joka puolelta. Värikalvo eli iiris reunustaa pupillia ulkopuolella, ja silmämunan taustaa kiertää paksu musta pigmenttikerros, joka estää hajavaloa harhailemasta silmään kudosten läpi. Albiinoilta molemmat puuttuvat. Niiden silmät ovat usein kivuliaan valonarat ja näkö heikko ainaisen häikäisyn vuoksi. Hämäränäköön erikoistuneet silmän sauvasolut kuolevat usein joukoittain ylenmääräisen valon vuoksi, mikä heikentää näköä entisestään.
Erityisesti nämä solukuolemat vaivaavat hämäräeläimiä, joille sauvasolut ovat elintärkeitä. Esimerkiksi albiinon lemmikkirotan voi usein nähdä heijaavan päätään edestakaisin, kun se yrittää hahmottaa ympäristöään.
Silmien väri paljastaa, onko valkoinen eläin albiino vai ei. Joskus elimistö näet pystyy tuottamaan melaniineja, mutta niitä syntyy normaalia vähemmän. Näitä yksilöjä nimitetään yleensä leukistisiksi, ja niiden silmät ovat siniset.
Väristä voi olla myös hyötyä
Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Ympäristöissä, joissa valoa ei ole ja joissa ulkonäkö on yhdentekevä, albinismi ei ole kirous vaan siunaus. Pigmentin tuottaminen kuluttaa energiaa, jota näissä ankeissa ympäristöissä ei ole ylen määrin. Syvällä luolissa tai sameiden vesien pohjissa elävät kalat ovat kääntäneet tilanteen päälaelleen. Niiden joukossa albinismi on sääntö ja värillisyys poikkeus. Päivänvalon maailmassa albiinot ovat kuitenkin altavastaajia.
Juttu on julkaistu GEOn numerossa 4/2018
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2