Luonto
Tiede
Yhteiskunta
Kolumnit
Kilpailut
Asiakaspalvelu
Mediatiedot
Tiina Miettinen kuvattiin Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Tiina Miettinen kuvattiin Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Hanna Linnakko

Anu Piip­po

25.2.2020

Yksitoista kysymystä sukututkimuksesta

Suvuton ihminen on suojaton, sanoi vanha kansa. Miten käsityksemme suvusta on muuttunut? Ketkä sukututkimusta ovat tehneet? Entä mitä sukua tutkimalla voi oppia? Filosofian tohtori ja tutkija Tiina Miettinen kertoo.

Su­vut ja nii­den ta­ri­nat ovat ol­leet esil­lä esi­mer­kik­si te­le­vi­si­on Game of Thro­nes -sar­jas­sa. Mik­si suku on taas tär­keä?

Lä­hi­pii­ri on ai­na tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen, vaik­ka se ei oli­si bi­o­lo­gi­ses­ti sa­maa su­kua. Ih­mi­set kui­ten­kin kai­paa­vat yl­lät­tä­vän vah­vas­ti tie­toa ni­me­no­maan bi­o­lo­gi­sis­ta juu­ris­taan. Tun­tuu, et­tä mitä glo­baa­lim­mak­si elä­män pii­ri muut­tuu, sitä tär­ke­äm­mik­si juu­ret ko­e­taan. No­pe­as­ti muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa su­ku­tut­ki­muk­sel­la eh­kä ha­e­taan tur­vaa ja py­sy­vyyt­tä.

Mitä su­vul­la tar­koi­te­taan?

Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä lie­nee eri­lai­nen kä­si­tys sii­tä, mikä suku on. Käy­tän­nön elä­mäs­sä ai­na ja kaik­ki­na ai­koi­na tär­kein ”suku” on ol­lut se elä­vien ih­mis­ten pii­ri, jon­ka kes­kel­lä ih­mi­nen kas­vaa. Ny­ky­ään ai­na­kin su­ku­tut­ki­jat ym­mär­tä­vät su­vun koko ajan laa­jen­tu­va­na esi­van­hem­pien jouk­ko­na, jos­sa sa­dat ja tu­han­net mie­het ja nai­set ovat yh­tä tär­kei­tä.

On­ko su­ku­kä­si­tys muut­tu­nut ajan saa­tos­sa?

Nä­ky­vin muu­tos on se, et­tä suku ym­mär­re­tään nyt laa­jem­min kuin men­nei­nä vuo­si­sa­toi­na. 1600-lu­vul­ta al­ka­en vain isä­lin­jaa ja isän­puo­lis­ta su­kua pi­det­tiin yk­si­lön ai­no­a­na ja vi­ral­li­se­na su­ku­na, jos­ta niin hy­veet kuin pa­heet­kin pe­riy­ty­vät. Ta­val­laan ih­mi­sel­lä oli 1600-lu­vul­ta 1900-lu­vul­le ikään kuin kak­si su­kua: vi­ral­li­nen suku eli isän suku ja mies­lin­ja ja epä­vi­ral­li­nen suku eli kaik­ki ne lä­hi­su­ku­lai­set joko isän tai äi­din puo­lel­ta, joi­den ym­pä­röi­mä­nä hän kas­voi.

Olem­me­ko siis pa­lan­neet su­ku­a­jat­te­lus­sa kes­ki­a­jal­le?

Ta­val­laan olem­me. Miel­läm­me, et­tä meil­lä on pal­jon esi­van­hem­pia, jot­ka ovat kaik­ki yh­tä tär­kei­tä ole­mas­sa­o­lom­me kan­nal­ta. Su­ku­ni­men­kin voi vaih­taa ja sen voi va­li­ta omis­ta juu­ris­taan, kun­han osoit­taa, et­tä sitä on käy­tet­ty kor­kein­taan vii­den­nes­sä pol­ves­ta it­ses­tä lu­kien.

On­ko su­ku­tut­ki­mus­ta käy­tet­ty jos­kus tar­koi­tus­ha­kui­ses­ti tai aset­ta­maan eri­ar­voi­seen ase­maan?

Kyl­lä. Ge­ne­a­lo­gia on ol­lut kes­kei­nen val­lan vä­li­ne. Var­sin­kin 1500- ja 1600-lu­vuil­la hal­lit­si­joi­den su­ku­juu­ret tuli saa­da ulot­tu­maan Noo­aan ja hä­nen poi­kiin­sa. Val­ta tuli Ju­ma­lal­ta, jo­ten maa­il­man al­kuun ulot­tu­vat su­ku­juu­ret oi­keut­ti­vat hal­lit­si­jan val­lan ja ase­man. Raa­ma­tus­sa on pit­kiä mies­lin­jai­sia su­ku­lu­et­te­loi­ta, joi­den mal­li omak­sut­tiin re­for­maa­ti­on jäl­keen ruh­ti­nas- ja aa­te­lis­su­ku­jen käyt­töön. Mies­lin­jan pi­tuus mah­dol­li­sim­man kau­as his­to­ri­an hä­mä­rään nos­ti aa­te­lis­su­vun ar­voa. Aa­te­li­set pyr­ki­vät­kin kil­van et­si­mään to­dis­tei­ta su­ku­lin­jan­sa pi­tuu­des­ta.

On­ko su­ku­tie­to­ja se­pi­tet­ty?

En näe, et­tä su­ku­tie­to­ja oli­si var­si­nai­ses­ti ta­hal­laan se­pi­tet­ty omas­ta pääs­tä. Pi­kem­min­kin ole­mas­sa ole­via su­ku­tie­to­ja yh­dis­tel­tiin ke­vyin pe­rus­tein joko pe­ri­mä­tie­dol­la, ety­mo­lo­gi­ses­ti sa­man­kal­tai­sil­la ni­mil­lä tai sa­man­lai­sil­la vaa­ku­noil­la. His­to­ria oli tie­tee­nä vie­lä 1700-lu­vul­la­kin lä­hel­lä kau­no­kir­jal­li­suut­ta: tut­ki­ja sai se­pit­tää auk­ko­ja läh­teis­sä mah­dol­li­sik­si kat­so­mil­laan ta­pah­tu­mil­la tai hen­ki­löil­lä. Läh­dek­riit­ti­nen tut­ki­mus al­koi ke­hit­tyä vas­ta 1800-lu­vun ku­lu­es­sa.

Ket­kä su­ku­tut­ki­mus­ta ovat teh­neet ja te­ke­vät nyt?

Su­ku­tut­ki­mus oli kes­ki­a­jal­ta läh­tien vah­vas­ti elii­tin eli aa­te­lis­ton ja sää­ty­läis­tön kä­sis­sä. Heil­le oli tär­ke­ää tun­tea esi­van­hem­pan­sa sekä yl­lä­pi­tää su­kun­sa kun­ni­aa. Luku- ja kir­joi­tus­tai­toi­si­na he myös pys­tyi­vät kir­jaa­maan su­ku­juu­ren­sa muis­tiin toi­sin kuin rah­vas. Su­ku­tut­ki­mus py­syi kor­ke­as­ti kou­lu­te­tun elii­tin har­ras­tuk­se­na ai­na vii­me so­tiin as­ti. Vas­ta 1970-lu­vul­la se löi läpi kai­ken kan­san har­ras­tuk­se­na.

Poik­ke­aa­ko suo­ma­lai­nen tapa aja­tel­la su­vus­ta muis­ta mais­ta tai kult­tuu­reis­ta?

Su­ku­tut­ki­mus on kes­ki­a­jal­ta läh­tien ol­lut ylei­seu­roop­pa­lai­nen har­ras­tus, joka on sa­mal­la osa juu­ta­laisk­ris­til­lis­tä kult­tuu­ria. Su­ku­tut­ki­mus siir­tyi 1800-lu­vul­la siir­to­lais­ten mu­ka­na Yh­dys­val­toi­hin ja pa­la­si siel­tä ta­kai­sin Eu­roop­paan ny­ky­muo­dos­saan 1970-lu­vul­la, vä­hän sa­moin kuin pit­sa ja ham­pu­ri­lai­nen. Ny­kyi­nen su­ku­tut­ki­mus­buu­mi sai al­kun­sa yh­dys­val­ta­lai­sen kir­jai­li­jan Alex Ha­leyn vuon­na 1976 jul­kais­tus­ta ro­maa­nis­ta Juu­ret ja sa­man­ni­mi­ses­tä tv-sar­jas­ta. Ha­leyn vies­ti oli se, et­tä meil­lä kai­kil­la on oi­keus löy­tää omat juu­rem­me ja et­tä or­jak­si myy­dys­tä esi-isäs­tä­kin voi ol­la yl­peä.

Mis­tä su­ku­tut­ki­ja löy­tää tie­to­ja?

Kir­kon vel­vol­li­suus oli pi­tää vä­es­tö­re­kis­te­riä sekä mer­ki­tä muis­tiin kas­teet, vih­ki­mi­set ja hau­tauk­set. Kir­kos­ta ero­a­mi­nen tuli mah­dol­li­sek­si vas­ta 1923. Seu­ra-kun­tien asi­a­kir­jat eli kir­kon­kir­jat muo­dos­ta­vat kes­kei­sim­män läh­de­sar­jan suku- ja hen­ki­lö­his­to­ri­al­li­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa. Uu­sim­pa­na tut­ki­mus­työ­ka­lu­na ovat kau­pal­li­set dna-tes­tit. Ne ovat nous­seet vii­me vuo­si­na su­ku­tut­ki­joi­den kes­kuu­des­sa suu­reen suo­si­oon.

Ker­rot kir­jas­sa­si Jean Si­be­liuk­ses­ta teh­dys­tä su­ku­tut­ki­muk­ses­ta. Mik­si se on kiin­nos­ta­va ta­paus?

Jean Si­be­lius ei ha­lun­nut pol­veu­tua suo­ma­lai­sis­ta ta­lon­po­jis­ta ja koki su­ku­juu­rien­sa re­pos­te­lun leh­dis­tös­sä ah­dis­ta­va­na. Yk­si syy vas­ten­mie­li­syy­teen oli Zach­ris To­pe­liuk­sen 1800-lu­vul­la luo­ma kuva suo­ma­lai­sis­ta ta­lon­po­jis­ta hi­tai­na, jäyk­ki­nä ja yk­sin­ker­tai­si­na. Tai­tei­li­ja­na Si­be­lius oli haa­veil­lut isä­lin­jaan­sa ek­soot­ti­sem­pia ja yl­häi­sem­piä esi-isiä. Su­ku­juu­ret art­jär­ve­läi­siin ta­lon­poi­kiin oli­vat yk­sin­ker­tai­ses­ti suu­ri pet­ty­mys, ja hän pel­kä­si jou­tu­van­sa nii­den vuok­si syr­ji­tyk­si sii­nä seu­ra­pii­ris­sä, jo­hon koki kuu­lu­van­sa.

Olet opet­ta­nut su­ku­tut­ki­mus­ta yli kym­me­nen vuot­ta. Mitä se on si­nul­le opet­ta­nut?

Ai­na­kin sen, kuin­ka us­ko­mat­to­mia ta­ri­noi­ta ja ih­mis­koh­ta­loi­ta men­nei­syy­des­tä voi löy­tyä. Jo­kai­sel­la on omat yk­si­löl­li­set su­ku­juu­ren­sa eri­lai­si­ne ta­ri­noi­neen. On ilo opas­taa ih­mi­siä löy­tä­mään su­ku­juu­ren­sa ja esi­van­hem­pien­sa ta­ri­nat asi­a­kir­jois­ta.

Jut­tu on jul­kais­tu ko­ko­nai­suu­des­saan GEO-leh­des­sä 1/2020.

Lue myös:

Kym­me­nen ky­sy­mys­tä his­to­ri­as­ta

Va­lo­ku­va: Jää­hy­väi­set lap­suu­del­le

Suosittelemme

Lukuvinkit

Uuden ajan eläintarhat

Suuren kielikunnan syntypaikka selvisi

Onko maapallon sisällä vuoria?

Kymmenen kysymystä maaperästä ja ilmastonmuutoksesta

Lokakuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Luopumisen aika

Omojoen laakson kadonnut maailma

Maaliskuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Syömisestä ja syömistavoista

Kutitus naurattaa rottaa

Lukuvinkit

Uuden ajan eläintarhat

Suuren kielikunnan syntypaikka selvisi

Onko maapallon sisällä vuoria?

Kymmenen kysymystä maaperästä ja ilmastonmuutoksesta

Lokakuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Luopumisen aika

Omojoen laakson kadonnut maailma

Maaliskuun GEOn parhaat jutut – lue myös nämä!

Syömisestä ja syömistavoista

Kutitus naurattaa rottaa

Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.

Yhteystiedot Rekisteriseloste Ehdot ja luvat Tietosuoja Peruuttamisohjeet

© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.

Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2