Jaakko Hämeen-Anttila
Ibn Fadlanin toimeksianto oli selkeä. Hänen tuli mennä bulgaarien kuninkaan luo, viedä hänelle kalifi al-Muqtadirin lähettämät lahjat ja lukea hänelle kalifin kirjeet. Koko matkan Ibn Fadlan piti ahkerasti päiväkirjaa. Matka Volgan bulgaarien luo vuosina 921–922 kesti 325 päivää, ja reitti vei alueille, jonne muslimikauppiaista vain rohkeimmat uskaltautuivat: kohti kylmää pohjoista, missä turkkilaiset ja viikingit pitivät valtaa ja maailmanlopun kansat, Gog ja Magog, olivat kivenheittämän päässä. Matkalla Ibn Fadlan teki muistiinpanoja, jotka hän julkaisi Bagdadiin palattuaan.
Moni ihme kiinnitti matkailijan huomion matkan varrella niin luonnossa kuin ihmisissäkin: kylmyys jähmetti joet, taivaalla näkyi outoja valoilmiöitä (revontulia?) ja paikallisilla kansoilla oli ihmeellisiä tapoja.
Oudoimpana Ibn Fadlan piti viikinkien laivahautausta, jonka hän kuvailee yksityiskohtaisesti. Hän oli kuullut kertomuksia näistä hautauksista ja hankkiutui paikalle, kun sai tietää korkea-arvoisen viikingin kuolleen, mukanaan tulkki, joka selitti hänelle tapahtumia. Ibn Fadlan näki omin silmin, kuinka mies poltettiin laivoineen ja omaisuuksineen, ja kuinka vapaaehtoinen – tai ainakin hänen vapaaehtoiseksi uskomansa – orjatyttö surmattiin isäntänsä seuraksi, mitä ennen tämä oli harrastanut seksiä vainajan miespuolisten ystävien kanssa. Sekä ennen hautajaisia että niiden jälkeen hautajaisseurue joi päiväkausia vainajan muistoksi: kolmannes vainajan omaisuudesta kulutettiin juominkeihin.
Vaikka kohtaus rikkoo kaikkia islamilaisia käytöstapoja, Ibn Fadlan ei tuo järkytystään ilmi vaan tyytyy asialliseen kuvailuun. Hän jopa päästää yhden viikingeistä ääneen, kun tämä ihmettelee muslimien hautaustapoja: kuinka nämä sallivat rakkaimpiensa päätyvän matojen ruoaksi, toisin kuin he, jotka auttavat vainajan nopeasti tuonpuoleiseen paratiisiin.
Ibn Fadlan ei ollut keskiajan ainoa pohjoinen muslimimatkailija, mutta harvat jättivät tekstejä jälkeensä. Suomestakin on löytynyt dirhameita, joskin ne ovat todennäköisesti kulkeutuneet tänne välillisesti, kun Suomesta on ostettu turkiksia ja myyty ne eteenpäin islamilaiseen maailmaan. Suomesta ja pohjoismaista arabialaisessa ja persialaisessa kirjallisuudessa ei juuri tiedetä, vaikka maantieteilijä Idrisi (k. 1166) osaakin mainita pari paikannimeä, ilmeisesti kuulopuheitten varassa. Ainakin Tabast tuntuisi viittaavan Hämeeseen, Tavast(land)iin.
Useimmat arabimaantieteilijät tyytyivät toteamaan, että Tanskan salmien pohjoispuolella alkaa ikuisen pimeyden maa, ard al-zulumat. Näin keväällä nimi ei ehkä tunnu sopivalta, mutta palataan asiaan marraskuussa.
Jaakko Hämeen-Anttila on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori, joka työskentelee Edinburghin yliopistossa Skotlannissa. Hän on myös suomentanut itämaista kirjallisuutta ja kirjoittanut lukuisia tietokirjoja.
Kolumni on julkaistu GEO-lehdessä 4/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2