Mi­tä­hän vaa­ti­si, et­tä eu­roop­pa­lai­siin luon­non­tie­teel­li­siin ko­ko­el­miin tal­ti­oi­dut puo­li­tois­ta mil­jar­dia näy­tet­tä saa­tai­siin di­gi­toi­tua eli ku­vat­tua ja lu­et­te­loi­tua tie­to­kan­toi­hin sekä ja­et­tua verk­koon kat­sel­ta­vik­si?

Odo­tan ko­ti­len­toa Vä­li­me­ren ran­nal­la He­rak­li­o­nis­sa. Ko­kous­tin juu­ri en­ti­ses­sä säh­kö­voi­ma­las­sa, jos­sa ny­ky­ään toi­mii Kree­tan yli­o­pis­ton luon­non­tie­teel­li­nen mu­seo. Ik­ku­nan ta­ka­na vel­loi­vat tur­koo­sit mai­nin­git, kun ko­kous­sa­lis­sa oli kool­la Eu­roo­pan tak­so­no­mis­ten lai­tos­ten kon­sor­tio CE­TAF. Siis mikä? Tak­so­no­mia on tie­tee­na­la, joka ku­vaa eli­ö­la­je­ja ja sel­vit­tää nii­den ke­hi­tys­his­to­ri­aa. Luon­non­tie­teel­li­set mu­se­ot ja kas­vi­tie­teel­li­set puu­tar­hat ovat alan tär­keim­piä tut­ki­mus­lai­tok­sia. CE­TAF on yh­teis­työ­e­lin, jos­sa ne kä­sit­te­le­vät yh­tei­siä int­res­se­jään ja ke­hi­tys­tar­pei­taan.

Kree­tal­le len­sin mel­kein suo­raan Maa­il­man La­ji­tie­to­kes­kuk­sen (GBIF) hal­lin­to­neu­vos­ton ko­kouk­ses­ta Hel­sin­gis­tä. Suo­mes­sa kool­la oli yli 50 maa­ta ja jär­jes­töä, Kree­tal­la 60 ko­ko­el­ma­lai­tok­sen edus­ta­jat. Mo­lem­pien konk­laa­vien asi­a­lis­taa hal­lit­si yk­si tee­ma – di­gi­ta­li­saa­tio.

Vuon­na 2001 pe­rus­tet­tu GBIF ja­kaa ver­kos­sa avoi­mes­ti pian mil­jar­di la­ji­ha­vain­toa, siis kart­ta­pis­tei­tä, jot­ka ker­to­vat, et­tä tiet­ty eliö oli tie­tys­sä pai­kas­sa tiet­ty­nä ajan­koh­ta­na. Tämä ei ole mi­tään tur­haa tie­toa: noi­den pis­tei­den avul­la muun mu­as­sa en­nus­te­taan zi­ka­e­pi­de­mi­oi­ta, ar­vi­oi­daan kas­vien siir­ty­mis­tä il­mas­ton­muu­tok­sen ede­tes­sä, val­mis­tu­taan hol­tit­to­mas­ti le­vi­ä­vien vie­ras­la­jien tor­jun­taan ja ke­hi­te­tään le­pak­ko­ys­tä­väl­lis­tä te­qui­laa.

Kun it­se aloi­tin kas­vi­tak­so­no­mi­sen tut­ki­muk­sen 1990-lu­vul­la, di­gi­taa­lis­ta alal­la oli lä­hin­nä muu­ta­mat in­ter­ne­tin la­ji­ni­mi­lu­et­te­lot, ko­ko­el­mien ko­ti­si­vut ja säh­kö­pos­ti. Nyt sa­dat tu­han­net kas­vi­näyt­teet ovat ku­vi­na pil­vi­pal­ve­luis­sa, suu­rin osa tak­so­no­mi­ses­ta kir­jal­li­suu­des­ta 1500-lu­vul­ta läh­tien on lu­et­ta­vis­sa ne­tis­sä, kym­me­nien tu­han­sien kas­vi­la­jien löy­tö­paik­ko­ja saa kar­tal­le ku­va­ruu­dul­leen muu­ta­mal­la klik­kauk­sel­la, ja jois­sa­kin pal­ve­luis­sa, ku­ten Suo­men La­ji­tie­to­kes­kuk­ses­sa (Laji.fi), voi it­se pi­tää di­gi­taa­lis­ta ret­ki­päi­vä­kir­jaa omis­ta löy­döis­tään.

Mel­koi­ses­ta di­gi­harp­pauk­ses­ta pa­ris­sa vuo­si­kym­me­nes­sä voi­daan siis pu­hua. Sil­ti di­gi­ta­li­saa­tio on nyt luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den tut­ki­muk­sen kuu­min ke­hit­tä­mis­koh­de. Ko­ko­el­ma­näyt­teis­tä ni­mit­täin vas­ta 10 pro­sent­tia on lu­e­tel­tu tie­to­kan­toi­hin, ja di­gi­pot­ret­ti uu­puu vie­lä 99 pro­sen­til­ta näyt­teis­tä.

Kym­me­niin­tu­han­siin hen­ki­lö­työ­vuo­siin, joi­ta te­ke­mä­tön di­gi­toin­ti ny­ky­tek­nii­koin vaa­ti­si, ei ole kel­lään va­raa. Sik­si lo­pul­li­seen loik­kaan py­ri­tään muun mu­as­sa opet­ta­mal­la te­ko­ä­lyl­le la­jin­mää­ri­tys­tä, val­jas­ta­mal­la au­to­maat­ti­nen hah­mon­tun­nis­tus näy­te-eti­ket­tien lu­ke­mi­seen ja hyö­dyn­tä­mäl­lä mi­ni­ka­me­roi­ta, jot­ka puik­ke­leh­ti­vat ro­bot­ti­kä­sien kul­jet­ta­mi­na mil­joo­nien neu­loi­hin sei­väs­tet­ty­jen hyön­teis­ten se­as­sa. Sii­nä mu­se­oi­den kuu­lem­ma pö­lyi­set hyl­lyt pöl­ly­ä­vät!

Pro­fes­so­ri Leif Schul­man on Luon­non­tie­teel­li­sen kes­kus­mu­se­on Luo­muk­sen joh­ta­ja. Hän on tut­ki­nut luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta eri puo­lil­la maa­il­maa ja toi­mi­nut lu­kui­sis­sa alan kan­sal­li­sis­sa ja kan­sain­vä­li­sis­sä asi­an­tun­ti­ja­teh­tä­vis­sä. Myös tie­teen po­pu­la­ri­soin­ti on kuu­lu­nut Schul­ma­nin työ­teh­tä­viin koko uran ajan.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 11-12/2017.