Ta­pah­tuu­ko maa­il­mas­sa enää mi­tään hy­vää? Ta­pah­tuu, vaik­ka uu­ti­sia lu­kies­sa sitä ei ai­na huo­maa.

En­sin­nä­kin: ää­rim­mäi­ses­sä köy­hyy­des­sä elä­vien ih­mis­ten mää­rä on vä­hen­ty­nyt 1,9 mil­jar­dis­ta 836 mil­joo­naan ih­mi­seen vuo­sien 1990 ja 2015 vä­lil­lä.

Toi­sek­si: vuon­na 2000 pe­rus­kou­luun pää­si 83 pro­sent­tia maa­il­man lap­sis­ta, vuon­na 2015 jo 91 pro­sent­tia.

Kol­man­nek­si: vuon­na 2015 suun­nil­leen kah­des­sa kol­mes­ta ke­hi­tys­maas­ta ty­töt pää­si­vät kou­luun yh­tä usein kuin po­jat.

Nel­jän­nek­si: lap­si­kuol­lei­suus vä­he­ni vuo­sien 1990 ja 2015 vä­lil­lä yli puo­lel­la. Vuon­na 1990 tu­hat­ta syn­ty­vää las­ta koh­den kuo­li 90, vuon­na 2015 enää 43 las­ta.

Vii­den­nek­si: nais­ten ris­ki kuol­la syn­ny­tyk­seen vä­he­ni lä­hes puo­lel­la vuo­sien 1990 ja 2015 vä­lil­lä.

Kuu­den­nek­si: uu­sien HIV-tar­tun­to­jen mää­rä vä­he­ni noin 40 pro­sen­til­la vuo­sien 2000 ja 2013 vä­lil­lä.

Seit­se­män­nek­si: vuo­des­ta 1990 al­ka­en yli kak­si ja puo­li mil­jar­dia ih­mis­tä on pääs­syt puh­taan juo­ma­ve­den pii­riin.

Kah­dek­san­nek­si: vuo­sien 2000 ja 2014 rik­kai­den mai­den apu köy­him­mil­le mail­le kas­voi 66 pro­sen­til­la.

Nämä kah­dek­san koh­taa liit­tyi­vät YK:n tä­män vuo­si­tu­han­nen alus­sa aset­ta­miin vuo­si­tu­hat­ta­voit­tei­siin. Kun ta­voit­teet ase­tet­tiin, ne kuu­los­ti­vat hui­ke­an uto­pis­ti­sil­ta. YK:n työn­te­ki­jöi­den pii­ris­sä nii­hin suh­tau­dut­tiin sa­mal­la ta­val­la kuin vä­hän kaik­keen muu­hun­kin, kyy­ni­ses­ti.

Ta­voit­teet ää­rim­mäi­sen köy­hyy­den puo­lit­ta­mi­ses­ta ja puh­taan ve­den saa­ta­vuu­den pa­ran­ta­mi­ses­ta saa­vu­tet­tiin etu­a­jas­sa. Vuo­den 2015 mää­rä­ai­kaan men­nes­sä kai­kil­la vuo­si­tu­hat­ta­voit­tei­den alu­eil­la saa­vu­tet­tiin tu­lok­sia, jot­ka pa­ran­ta­vat mil­joo­nien ih­mis­ten elä­mää.

Yk­si suu­ri syy muu­tok­seen oli ta­voit­teis­ta kah­dek­sas: se, et­tä rik­kaat maat päät­ti­vät mak­saa ke­hi­ty­sa­pua enem­män kuin kos­kaan en­nen.

Sa­maan ai­kaan ta­pah­tui muu­ta­kin: Af­ri­kan mai­den ta­lous al­koi kas­vaa. Vii­mei­sen vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na Af­ri­kan ta­lous on kas­va­nut yli vii­den pro­sen­tin vuo­si­vauh­tia ja se on py­sy­tel­lyt yh­te­nä no­peim­min kas­va­vis­ta maa­no­sis­ta. Sa­mal­la ta­lous on mo­ni­puo­lis­tu­nut ja riip­pu­vuus raa­ka-ai­nei­den hin­nois­ta vä­hen­ty­nyt. Kes­ki­luok­ka, joka mo­nis­sa Eu­roo­pan mais­sa voi huo­nos­ti, voi­mis­tuu Af­ri­kan mais­sa.

Juu­ri nyt eli al­ku­vuon­na 2016 Syy­ri­an konf­lik­tin vai­ku­tuk­set ulot­tu­vat kau­as lä­hi­a­lu­ei­ta pi­dem­mäl­le ja ää­ri­oi­keis­to nou­see ym­pä­ri Eu­roop­paa. Sa­maan ai­kaan hy­vät uu­ti­set tu­le­vat siel­tä, mis­tä vuo­si­kym­me­niä kuu­lui vain huo­noa, Af­ri­kas­ta. Tääl­lä ke­hi­tyk­ses­tä on pu­hut­tu vain vä­hän. Sa­mal­la ta­val­la kuin Af­ri­kan mai­den huo­not uu­ti­set ovat usein lii­an kau­ka­na kan­tau­tu­ak­seen tän­ne, myös hy­vät asi­at jää­vät hel­pos­ti huo­maa­mat­ta.

Eli­na Hir­vo­nen (s. 1975) on hel­sin­ki­läi­nen kir­jai­li­ja, toi­mit­ta­ja ja do­ku­ment­tie­lo­ku­va­oh­jaa­ja. Hän on asu­nut myös kak­si vuot­ta Sam­bi­an Lu­sa­kas­sa ja työs­ken­nel­lyt elo­ku­van­te­ki­jä­nä ja toi­mit­ta­ja­na useis­sa Af­ri­kan mais­sa. Hir­vo­sen tuo­rein ro­maa­ni Kun ai­ka lop­puu il­mes­tyi maa­lis­kuus­sa 2015.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2016.

Lue myös:

Hy­viä uu­ti­sia pers­lä­pi­mais­ta

Tou­kis­sa on tu­le­vai­suus