Bots­wa­nan ul­ko­mi­nis­te­riö jul­kai­si al­ku­vuo­des­ta tie­dot­teen, jos­sa se ker­toi so­pi­neen­sa ta­paa­mi­ses­ta Yh­dys­val­tain suur­lä­het­ti­lään kans­sa. Ta­paa­mi­sen ai­he oli pre­si­dent­ti Do­nald Trum­pin lau­sun­to, jos­sa hän oli vii­tan­nut Hai­tiin, El Sal­va­do­riin ja Af­ri­kan mai­hin ”pers­lä­pi­mai­na” tai ”son­ta­luuk­ku­mai­na” (eng­lan­nik­si shit­ho­le count­ries).

”Bots­wa­nan hal­li­tus ih­met­te­lee, mik­si pre­si­dent­ti Trump käyt­tää näin louk­kaa­vaa il­maus­ta pu­hu­es­saan mais­ta, joil­la on ol­lut usei­den vuo­sien ajan koh­te­li­aat, mo­lem­pia osa­puo­lia hyö­dyt­tä­vät suh­teet Yh­dys­val­to­jen kans­sa”, kir­joit­ti mi­nis­te­riö tie­dot­tees­saan.

He oli­si­vat hy­vin voi­neet sa­noa myös muu­ta. Esi­mer­kik­si sen, et­tä Bots­wa­na, joka muut­tui muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na maa­il­man köy­him­piin kuu­lu­vas­ta kes­ki­tu­loi­sek­si maak­si, on yk­si ete­läi­sen Af­ri­kan edis­ty­neim­mis­tä mais­ta niin ta­lou­den kas­vun kuin ih­mi­soi­keuk­sien ja so­si­aa­lis­ten ky­sy­mys­ten suh­teen. Bots­wa­naa on luon­neh­dit­tu ete­läi­sen Af­ri­kan Hong­kon­gik­si, ta­lou­sih­meek­si, joka he­rät­tää ym­pä­röi­vis­sä mais­sa sekä ka­teut­ta et­tä in­nos­tus­ta.

Vii­me vuo­si­na hy­viä uu­ti­sia on kuu­lu­nut myös muu­al­ta.

Nii­den vuo­sien ai­ka­na, kun Eu­roop­pa ja Yh­dys­val­lat kär­si­vät ta­lousk­rii­sis­tä, suu­rin osa muus­ta maa­il­mas­ta eli hy­vien uu­tis­ten ai­kaa. Vuon­na 2016 al­le vii­si­vuo­ti­ai­ta lap­sia kuo­li kuu­si mil­joo­naa vä­hem­män kuin vuon­na 1990. Ab­so­luut­ti­ses­sa köy­hyy­des­sä eli vä­hem­män ih­mi­siä kuin kos­kaan ai­kai­sem­min maa­il­man his­to­ri­as­sa, ja maa­il­man nais­ten to­den­nä­köi­syys sel­vi­tä ras­kau­des­ta ja syn­ny­tyk­ses­tä hen­gis­sä oli suu­rem­pi kuin kos­kaan en­nen.

Osa muu­tok­sis­ta liit­tyy YK:n kun­ni­an­hi­moi­siin vuo­si­tu­hat­ta­voit­tei­siin, joi­den tar­koi­tuk­se­na oli mo­nin ta­voin pa­ran­taa maa­il­man köy­him­pien ih­mis­ten elä­män­laa­tua. Vie­lä vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa ta­voit­tei­ta pi­det­tiin hai­hat­te­lu­na, nyt suu­rin osa niis­tä on to­teu­tu­nut.

Muu­tok­set saa­tiin ai­kaan sit­ke­äl­lä val­ti­oi­den ja jär­jes­tö­jen yh­teis­työl­lä sekä pai­kal­li­sel­la et­tä kan­sain­vä­li­sel­lä ta­sol­la. En­nen kaik­kea muu­tos­ten taus­tal­la oli riit­tä­vän mo­nen ih­mi­sen halu muut­taa maa­il­maa ja us­ko sii­hen, et­tä niin to­del­la voi teh­dä. Po­si­tii­vi­nen ke­hi­tys osoit­taa, et­tä mah­dot­to­mil­ta­kin tun­tu­vien on­gel­mien rat­kai­se­mi­nen on mah­dol­lis­ta, kun riit­tä­vän vai­ku­tus­val­tai­sil­la ta­hoil­la on sii­hen riit­tä­väs­ti tah­toa.

Nyt mo­nis­ta Af­ri­kan mais­ta kuu­luu taas huo­les­tut­ta­via vies­te­jä. Yk­si niis­tä on no­pea vä­es­tön­kas­vu, joka uh­kaa mi­tä­töi­dä po­si­tii­vi­sen ke­hi­tyk­sen. Jot­ta näin ei kä­vi­si, pon­nis­tuk­sia pa­rem­paa koh­ti on jat­ket­ta­va sit­ke­äs­ti. Kos­ka Yh­dys­val­lat näyt­tää va­jon­neen ke­hi­tys­mai­den yh­teis­työ­kump­pa­ni­na alas, mei­dän mui­den on nous­ta­va ylem­mäs.  

Eli­na Hir­vo­nen (s. 1975) on hel­sin­ki­läi­nen kir­jai­li­ja, toi­mit­ta­ja ja do­ku­ment­tie­lo­ku­va­oh­jaa­ja. Hän on asu­nut myös kak­si vuot­ta Sam­bi­an Lu­sa­kas­sa ja työs­ken­nel­lyt elo­ku­van­te­ki­jä­nä ja toi­mit­ta­ja­na useis­sa Af­ri­kan mais­sa. Hir­vo­sen tuo­rein ro­maa­ni Kun ai­ka lop­puu il­mes­tyi maa­lis­kuus­sa 2015.

Ko­lum­ni on jul­kais­tu GEO-leh­des­sä 3/2018.

Lue myös:

Tou­kis­sa on tu­le­vai­suus