Anne Toppinen
Viime vuonna puhuttiin paljon matkailun ilmastovaikutuksista. Lentomatkustajien määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan maailmassa seuraavan kahden vuosikymmenen aikana, vaikka kaikki meistä eivät suinkaan lennä.
Kestävyystutkijana olen joutunut myös itse kiusallisten kysymysten eteen. Kuinka paljon on välttämätöntä lentää tutkimusyhteistyön vuoksi? Kuinka tärkeää kansainvälistyminen on uran edistämiseksi? Onko minulla, joka olen matkustanut yli 25 vuoden ajan tutkimuskonferensseihin, oikeutta lentää enää ollenkaan – vapaa-ajallakaan?
Ruotsissa lentohäpeä on jo ilmiö. Maata pitkin matkustamisen suosio on siellä nousussa, mikä johtuu osin entistä paremmista junayhteyksistä Eurooppaan. Suomessa lentomatkailun vähentyminen ei vielä näy tilastoissa. Junalla matkustamisen suosio maan sisällä on kyllä kasvanut, joten ehkä suunta on kääntymässä.
Entä ympäristövaikutukset? Pari vuotta sitten julkaistiin laaja englantilaistutkimus, jonka mukaan merkittävä osa matkustajista ei välitä lentopäästöistä. Tämä tieto sinänsä ei ole yllättävä. Yllättävää oli kuitenkin se, että muilla elämänalueilla samat vastaajat olivat huolissaan elämäntyylin ympäristövaikutuksista, ja se heijastui myös heidän tekemiinsä valintoihin. Matkailusta ei vain haluta tinkiä.
Mitä lentoyhtiöt tekevät päästöjen kasvun taittamiseksi? Tarjoavat kompensaatiomahdollisuuksia ja tehostavat lentämistä. Samaan aikaan kova hintakilpailu tuo matkailijoille entistä halvempia lento-yhteyksiä. Lentoyhtiöt ovat myös kokeilleet uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja vähäpäästöisempiä mutta kalliimpia polttoaineita. Niiden käyttöönotto näyttää kuitenkin olevan kovin hidasta. Minun on myös vaikea uskoa lentokompensaatioihin. Ensisijaisestihan meidän pitäisi pyrkiä vähentämään päästöjä ja hakemaan vaihtoehtoisia matkustustapoja. Lentojen kompensointi tulee vasta kolmantena.
Entä mitä lainsäätäjät voisivat tehdä? Suomi on sitoutunut hiilineutraalisuuteen jo vuonna 2035, mutta toimenpidelistalle ei ole otettu lentoveroa. Tutkimusten mukaan vapaa-ajan lentomatkat, joita on lentomatkoista yli kaksi kolmasosaa, ovat muita matkoja herkempiä hintamuutoksille. Lentoveron säätäminen olisi siis todennäköisesti hyvä konsti.
Vai ratkaiseeko asian jokaisen kansalaisen oma ilmastobudjetti? Mistä matkailua rakastava ja siitä sisältöä elämäänsä saava ihminen olisi valmis muun elintasonsa suhteen luopumaan?
Päivänpaistetta ja lämpöä janoavan suomalaisen näkökulmasta tilanne ei ole helppo. Selvältä näyttää, että maata pitkin matkustuksesta tulee megatrendi, kuten ehkä tulevaisuudessa myös virtuaalisista lomista. Samalla niihin liittyvät palvelut tulevat väistämättä parantumaan. Kysyntä luo tarjonnan.
Anne Toppinen on metsäekonomian ja markkinoinnin professori ja Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutin HELSUSin johtaja. Instituutin tehtävänä on auttaa ratkomaan kestävyyshaasteita monitieteisen tutkimuksen ja sitä tukevan opetuksen kautta.
Kolumni on julkaistu GEO-lehdessä 1/2020.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2