Osmo Rauhala
Kolme tiedemiestä analysoi havaintoa, jonka mukaan tyhjään pesäkoloon meni päivän aikana kymmenen kania mutta niitä poistui sieltä peräti kaksitoista.
”Ne ehtivät lisääntyä”, selitti biologi. ”Mittausvirhe”, totesi matemaatikko. ”En tiedä ilmiön syytä, mutta jos koloon nyt menee kaksi kania, on se tilastollisesti tyhjä”, julisti tilastotieteilijä.
Ihminen on poikkeuksellinen olento. Käsiemme taito ja kykymme ajatella näyttävät luoneen meistä oman ilmiönsä. Yhden lajin kehittyminen evoluutiossa näin paljon sukulaisistaan poikkeavaksi eläimeksi kuitenkin ihmetyttää. Vielä enemmän hämmästyttää se, miten jossain vaiheessa maapallolla kiviaines heräsi henkiin ja syntyi ensimmäinen lisääntymiskykyinen solu. Ja mistä lopulta kaikki aine sai alkunsa ja energiansa?
Jos historiastamme löytyy selittämättömiä aukkoja, emme myöskään tiedä, mikä meitä odottaa. Moni pohtii kohtaloaan biologisen kuoleman jälkeen. Emme myöskään osaa ennustaa varmasti, miten lajimme selviää maailmankaikkeuden keskellä. Iskeekö meteoriitti tai nouseeko maasta purkaus, joka pudottaa meidät takaisin kivikaudelle? Sotkeudummeko näppäryyteemme vahingoittamalla perimäämme niin, ettei rakennuskoodimme enää toimi ja jokin muu laji ottaa paikkamme evoluution huipulla? Vai jatkuuko menestystarinamme universumin ääriin?
Ja mitä lopulta tarkoittaa elämän kehitys? Kun lukee, miten pienet karhukaiset voivat selvitä vuosien jäädytyksestä tai kiehuvasta vedestä, miettii kehityksen mittaria: onko se suuret aivot ja ymmärrys kvanttifysiikasta, filosofiasta tai klassisesta musiikista vai kyky jatkaa olemassaoloa vaikeissakin olosuhteissa?
Ihmiskunta on ratkaissut lukuisia mysteerejä ja korjannut monia virheitään. Elämän kaaviossa on kuitenkin edelleen monta hämärää kohtaa. Jos jokin menisi vikaan, emme osaisi laatia ohjekirjaa itsemme kokoamiseksi. Parempaa tietoa etsittäessä voimme vain yrittää sopeutua meille tuntemattomiin reunaehtoihin.
Ihminen on evoluutionsa myötä oppinut kyvyn ajatella ja luonut tieteet, taiteet, filosofian ja uskonnot. Koetamme eri keinoin selvittää, miten ja miksi kaikki toimii. Ymmärrys auttaa meitä selviytymään elämän viidakoissa, mutta loogisinkin ajatusketju päättyy miksikysymykseen.
Tässä kohtaa kiitän GEO-lehteä ja lukijoita mukavista vuosista kolumnistinanne. Toivotan onnea näiden arvoitusten parissa ja siteeraan lopuksi Albert Einsteinia: ”Kaiken todellisen tieteen ja taiteen perusta on salaperäisyyden tunne.” Pysytään nöyrinä vastausten äärellä.
Osmo Rauhala on kuvataiteilija ja viljelijä, joka jakaa aikansa New Yorkissa sijaitsevan ateljeen ja Hämeessä sijaitsevan luomutilan kesken. Rauhala on tämän hetken tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita. Hän on pitänyt yli 50 yksityisnäyttelyä, joista yli puolet ulkomailla.
Kolumni on julkaistu GEO-lehdessä 3/2019.
Lue myös:
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.
© Fokus Media Finland. Materiaalin kopioiminen muuhun kuin yksityiseen, ei-kaupalliseen käyttöön kielletty.
Aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty.
Fokus Media Finland Oy, Hämeentie 135, 00560 Helsinki, Y-tunnus 2618356-2